Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: toipumista rintasyövästä

Hei, minulla leikkauksesta on jo puolitoista kuukautta, iloista oli se, että menetin vain kaksi imusolmuksetta ja surullista, että lähti koko rinta, jolloin dreeniä ei tullut, mutta sitten oli jatkuva huoli siitä turvotuksesta. Tuo dreeni auttaa varmaan siihen, että ei turvota rintaproteesia sovittaessa enää.

Jos yhtään helpottaa tieto, niin minulla jo hengityskin sattui, puhumattakaan käden nostamisesta tai kääntämisestä jumppaohjeiden mukaan. Luin naistenlehdet, kolme kirjaa ja kirjoittelin kännykkäviestejä ja puhuin puhelimessa, miltä tuntuu. Mutta kun oli kolmen kouluikäisen kanssa pakko, niin äkkiä sitä alkoi arkipäiväistyminen. Vähitellen kävelylenkit keväthelteillä tuntuivat kivoilta, ja muistin heiluttaa käsiä. Liian kova kahden tunnin kävelylenkki ja joku ötökän pisto teki sen, että tuli iso turvotus ja seuraavan päivän lojuin vain kotona antaen terveydenhoitajan suosituksesta ilmakylpyjä haavalle ja pidin kättä koholla.

Puutarhatöistä kevyimmät kävivät, mutta se turvotusvaara kädellä pelotti, että ei uskaltanut esim. istuttaa tai kitkeä. Ikkunat jäi kevätpesemättä, eikä lattiaa luututtu ja imuroitu kahteen viikkoon. Kuudentena päivänä pystyi jo ajamaan autoa, eli pyörivä liike ei sattunut, jolloin pystyi kuskaamaan lapsia harrastuksiin.

Kivun lisäksi tunteet oli herkässä, fiilistelin lasten konserteissa ja kevätkirkossa ja pohdn vain tuota tulevaa hoitojaksoa. Tavallaan oli yksityinen ylilääkäri antanut ohjeet, että pitää nauttia tästä ajasta, ja aina kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, joten pahimmassa hoidon odotuksessa miehen kanssa pidettiin kolmen viikon jälkeen yksi vapaa viikonloppu kun pari nuorempaa oli partion suurjuhlassa ja yksi rippileirillä. Käytiin leffassa ja syömässä,saunassa ja uimassa järvessä. ja päätettiin sittenkin laskea purjevene toisen syöpäpotilaan kanssa viimeisenä, oli tilanne mikä hyvänsä. Tämän vinkin antoi syöpäyhdistyksen vertaistuen antaja, joka kävi sairaalassa leikkauksen jälkeen, ja sanoi, ettei harrastuksista pidä luopua.

Kun käsi antoi kahden viikon päästä myöten ja sai pyöräyttää käden harjan kanssa ympäri, kaivoin polkupyörän esille ja kävin kaupassa ja kirjastossa. Tuntui ihmeelliseltä. Ensitietopäivänä sanottiin, että ihmisellä on 60 imusolmuketta, joista 48 on kainalossa, ja niistä 2 imusolmukkeella ei ole suurtakaan merkitystä (ja vaikka kainalo olisi tyhjätty, niin silti imusolmukkeita jää todella paljon, ja reititys löytyy kyllä). Sitä ennen olin keksinyt varmaan koko oirelistan ja välttänyt kaikkia töitä, eli nyt pääsi puutarhan kimppuun, siirsin kukkia oikealla lapiolla.
Ja viimeistään käden kipu hävisi kun tuli aika järjestää tytön juhlat ja koko huusholli muutti muotoaan. Rintaproteesi tuli just juhliin, vaikka rinta vähän turvottikin, ja antoivat oikein hengittävän ja hyvät rintaproteesin ja kunnon urheiluliivit. Nätimpiä odotin postista koko ajan, mutta "t-paitaliivit" tuli vasta juhlan jälkeen. Juhlan ajan jännitin, että näkyykö liivit paidan alta, mutta oli ne kunnolla.

Kun toipuminen lähti niin hyvin käyntiin, niin tieto sytostaateista tuntui ikävältä, vaikka tauti ei ollut levinnyt, se oli ärhäkkä. pelko myös vaihdevuosioireista, koska olin hormonirespepsiivinen. her2 positiivisuus teki sen, että minua kohdeltiin hoidoissa mielettömän hyvin, koska her2- positiiviset ovat tutkimusohjelmassa, jossa on oma hoitohuone, annetaan neulasta -pistos ja kortisodit ennaltaehkäisevästi. Juhannuksena pystyin ajamaan autolla, käymään juhannussaunassa ja katsomassa kokkoa sekä touhuamaan lasten kanssa normiaskareita, vaikka vatsa oireilikin. Vasta 4. päivänä iski kova väsymys ja nukuin suosiosta kaksi päivää. Sitten kävin lasten kanssa pelaamassa minigolfia ja tuntui, että tässähän jaksaa kaikesta huolimatta tehdä jotain.

nyt huolettaa peruukki. Hiukset ei enää muotoudu, mutta pysyvät vielä päässä. maksusitoumus kolahti postissa, ja siitä en ymmärrä mitään. ja infektiovaara, joka aiheuttaa kaikenlaista, niin kuin tuo nenäverenvuoto 8. päivänä sytojen jälkeen, joka ei meinannut loppua. Meni aamupäivä jääpussi niskassa ja otsassa. Tai lohkeilevat varpaankynnet. Mutta näiden kanssa mennään, arki jatkuu.

Epätietoisuus on pahinta ja se, että kun kaikki on uutta, niin lukee kaikki oirelistat, ja joskus tuntuu, että hoidoista tulee sellaista suorittamista. "esitekansio ja lääkkeiden sivuvaikutuskansio" ja erilaisten tukipäätösten ja diagnoosikansio ja pyysin vielä koko leikkaustiedotkin, joita sitten piti lukea suurennuslasilla. Pahinta oli itse pyydetyistä diagnooseista huomata, että toisessakin rinnassa oli 1,7 cm beningtyyppinen muodostuma varjoainetutkimuksissa ja mammografiassa, eli epäselvä tapaus, johon ei lääkäri sanonut mitään, ainoastaan leikattu rinta oli keskiössä. Ne on kuulemma seurannassa vuoden välein mammografiassa...

Mutta siis, hoidot menee eteenpäin, kaikki on uutta, ja hyvää hoitoa on se, että kun kertoo kaikki oireet omahoitajalle, niin hän aina kertoo, mistä lääkkeestä tai sytostaatista mikin oire on, seuraavaksi sitten laitetaan vatsalle ja limakalvoille omat lääkkeet, jotta kestää hoitoja paremmin.

Ai niin, sytojen aikana jääkaapissa on iso kasa leipiä ja hedelmiä ja kakhvia, ja olin varmaan 8 potilaasta ainoa, joka sen kuuden tunnin aikana oikeasti kävin ainakin kaksi kertaa syömässä. Niitä ei kannata jännittää, ottaa vaan riittävästi ajanvietettä, lukemista ja mielellään korvatulpat mukaan.

Akileija-70 | 28.6.2014 klo 22:20:08