Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Kiitoksia kaikille tuesta ja kannustuksesta.

Hei taas my friends!
Tuntuu, etten ole kylliksi kiittänyt teitä kaikkia siitä tuesta, voimasta ja kannustuksesta, jota olen täältä saanut. Eli iso kiitos ja lämmin halaus teille kanssasisaret ympäri Suomen.
Nyt, lääkehoitojen jälkeen olen ajatellut sitä alkutaivalta, niitä pelkoja ja itkuja, mitä silloin kävin läpi. Mikä on muuttunut nyt? Itkukohtaukset ovat ainakin jääneet pois. Ei minulla silloinkaan varsinaista kuolemanpelkoa ollut, kaikkihan me täältä joskus lähdemme. Mutta oli se pelko, ettei ole tulevaisuutta, ei sellaisena kuin sitä itse oli miehen kanssa suunnitellut. Ei päiviä lastenlasten kanssa, niitäkin kun on jo kolme ja neljäs tulossa helmikuussa.
Nyt olen saanut nauttia kesän mittaan lähes joka viikonloppu heidän seurastaan. Huoli omasta tulevaisuudesta onkin jäänyt hieman taka-alalle, kun on pitänyt elää tässä hetkessä ja täysillä niinkuin pienillä lapsilla on tapana.
Menneisyyskin oli alussa kaksijakoinen. Oli aika ennen sitä tuomiota ja aika sen jälkeen. En pystynyt edes katsomaan valokuvia ajasta ennen syöpää. Vieläkin, selatessani albumeja ajattelen, että tuossa en tiennyt olevani sairas ja olin onnellinen.
Nyt tilanne on sen verran erilainen, että osaa olla pienistä asioista onnellisempi kuin ennen. Sytot ovat loppuneet, viikonloppuna mennään isommalla porukalla syömään ja juhlitaan tätä hetkeä. Lukiossa olevaa nuorimmaistani olen pystynyt auttamaan, kun hän on apua tarvinnut.
Eli kaiken kaikkiaan, parempaan suuntaan ollaan menossa ja niin uskon ja toivon, että tekin, rakkaat kohtalontoverit.
Lämmöllä teitä ajatellen,
Ritu

ritu51v | 28.9.2011 klo 09:31:35