Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Onkohan minulla syöpä?
pahin pelko toteutumassa...
Kaikki alkoi siitä kun huomasin viikkoja sitten isoja turvonneita imusolmukkeita nivusessa, ne olivat todella isoja noin 2,5cm ja niitä oli rykelmänä. Toki säikähdin mistä ne ovat tulleet ja mikä minulla on.. Muuten oli terve olo, mutta patit häiritsivät minua niin paljon että hakeuduin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri ei osannut sanoa muuta kun että ne voi johtua pienestä flunssasta aina aidsiin. Noh minulta otettiin 4 verikoetta, 2 virtsakoetta sekä alavatsan ultraääni. Näistä ei selvinnyt mitään muutakuin että maksa-arvoni olivat hieman koholla. Kun tuloksista ei selvinnyt mtn sain lähetteen toiselle erikoislääkärille. Aika kului ja mieleni oli todella rauhaton kun en tienny onko mikä minulla on, tiesin kyllä että mikä se olikaan niin se on vakavaa. Päätin pistää vauhtia rattaisiin ja menin yksityiselle lääkärille..siellä lääkäri sanoi että ei ole vakavaa ja että luonto hoitaa ne pois. Siellä kuitenkin otettiin ohutneulanäyte josta selvisi seuraavalla viikolla että jotain vakavaa on tapahtumassa vartalossani...solut olivat muuttuneet ja näytepurkista näki jo paljain silmin että jtn oli pahasti vialla purkissa lillui 4 isoa verihiutaletta. Tämä sai minut hysteeriseksi jouduin pyytämään unilääkkeitä lääkäriltä jotta sain yöt nukuttua....ajattelin asiaa koko aika, itkin ja revin hiuksia päästä ja mietin miksi tämä kaikki tapahtuu.. Koko tämän prosessin aikana olen itkenyt enemmän kuin laki sallii ja kelannut koko elämääni...Lääkäreiltä oli tullut vain kommenttia se on verisyöpä mitä luultavammin..ja varaudu pahimpaan,-vielä ei ole kaikkea toivoa menetetty...Lopulta sain lähetteen Kysiin, jossa minulta otettiin koepala. Kirurgi teki puudutuksen ja makasin sängyllä miettien kaikkea... lopulta koepala oli otettu näin jopa ne pahuksen imusolmukkeet jotka minua olivat piinanneet jo 4 viikkoa. Olivat ne isot 2 isoa palloa. Sain kipulääkkeet ja lähdin kotiin päin, kunnes leikkaushaava turposi puolentoista nyrkin kokoiseksi ja rupesi vuotamaan verta...vuodin puoli litraa verta ennenkuin pääsin polille ja sitten leikkasivat...ja olin menossa vain pieneen operaatioon koepalan ottoon.. Onneksi oli veli mukana hädän hetkellä...Se ilme jonka näin hänen naamallaan tiesin että tämä ennustaa vain tulevia kipuja ja tapahtumia...Se koko tapahtuma sai minutkin aivan sekaisin. Nyt olen toipumassa leikkauksesta. Minulla on ollut hikoilua, ja jatkuvaa yskimistä ja tiedän että minua odottaa jokin johon olen yrittänyt varautua koko aika mutta tulee kuin isku vasten kasvoja ja tiedän että kun se tieto tulee se murtaa... silti olen jo tottunut ajatukseen, pahinta on läheisten ajatukset ja sanat...kaikki sääli, tämä epätietoisuus ja paha olo itsestä. Yksityisellä ottivat ultraäänen ylävatsasta jossa selvisi että perna oli kasvanut isommaks kuin saisi. Ja minulle on kaulan alueellekin levinnyt turvonneita isoja imusolmukkeita jotka ovat aiheuttaneet kipeän kurkun ajoittain. Tuntuu kuin ensimmäisten diagnoosien jälkeen minulle tuli kaikki oireet ja olin jo kuoleman kielissä...Vielä odotan kirjallista vahvistusta lopullista tuomiota...hohhoijaaa... saahan nähdä miten tässä käy näkeekö sitä edes kesää loppuun..Onneksi minulla on muutto edessä ja hetkeksi uudet tuulet... olen pitänyt terveydestäni yleensä aina huolta mutta kun täläinen tulee sitä tahtoo heittää pyyhkeen kehään ja mennä nurkkaan ja odottaa siellä kaiken menevän ohi...Jeesuksessa voima kuitenkin on tapahtui mitä tapahtui ja VOIMIA TEILLE KAIKILLE JOTKA KÄRSITTE- pahin pelko toteutumassa...kuollutjoeilen
- Re: pahin pelko toteutumassa...hilleviivi
- Re: pahin pelko toteutumassa...kuollutjoeilen
- Re: pahin pelko toteutumassa...hilleviivi
- Re: pahin pelko toteutumassa...kuollutjoeilen