Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kuinka tukea läheisensä menettänyttä
Kiitos kaikille vastauksistanne. On todella helpottavaa kuulla, että minun ei tarvitse löytää niitä maagisia "oikeita sanoja". Ollaan siskon kanssa pari kertaa istuttu alas ja käyty läpi hänen miehensä kuolemaa ja sairautta. Vaikka se tuntuukin aina olevan sitä samaa "miten tässä näin pääsi käymään, olisiko jotain voinut tehdä toisin", niin se puhuminen ja kuunteleminen tuntuu kuitenkin jollain tavalla hyvältä. Se vain vaatii aika paljon rohkeutta...Hautajaiset olivat maanantaina, tuntuu kuin yksi etappi surutyössä olisi ohitettu. Tottahan minäkin suren, siskon mies oli läheinen ihminen minullekin. Jotenkin tuntuu vaikealta ottaa tämä asia siskon kanssa puheeksi, kun siitä seuraa aina itkua ja haikeutta, mutta täytyy kai muistaa, että ne kuuluvat asiaan, eikä surusta selviä kuin suremalla.
Samoin tuntuu vaikealta ottaa asiaa puheeksi muidenkaan ihmisten kanssa, kun ei yhtään tiedä miten ihmiset reagoivat tällaisiin uutisiin. Ymmärrän, että läheisen menettämisen jälkeen olo voi tuntua todella yksinäiseltä, jos ei ole ketään jolle voi puhua asioista suoraan, kaunistelematta, olematta vahva.
Eikö niin, että se yhdessä itkeminen auttaa? Minusta ainakin tuntuu hyvältä, kun voi surra tätä menetystä siskon kanssa yhdessä. Ei siihen mitään vahvaa lohduttajaa tarvita. Se, että toinen tietää edes jossain määrin, miltä itsestä tuntuu, lohduttaa melkein enemmän. Uskoisin, että sisareni tuntee samoin.
- Re: Kuinka tukea läheisensä menettänyttäMuksis