Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pelkäättekö menettävänne muitakin läheisiänne?

Ihan tuttuja ajatuksia nuo ovat minullekin, Emmy. Nämä, niin kuin monet muutkin pohdinnat, taitavat kuulua siihen sarjaan, josta on vaikea kenenkään kanssa puhua. Täytyisi olla keskustelukumppanilla samoja kokemuksia, ennen kuin se tuntuisi luontevalta. Jos jollekulle tuttavalle alkaisi tästä puhua, niin saisi varmaan juuri vastauksen, että älä nyt turhia murehdi...ajattele mukavampia asioita...
Olen menettänyt isäni lokakuussa 2006. Äitini on jo 75-vuotias, ja viimeksi tänä aamuna kahvikupin ääressä mietin, miltä sitten tuntuu, kun menetän hänetkin. Sehän voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä,niin kuin kenen tahansa elämän päättyminen. Keväällä, kun pojallani oli vatsakipuja, aloin pelätä hänellä leukemiaa.
Teoriassa tiedän, mistä tämä johtuu. Ilmeisesti läheisen menettäminen rikkoo sellaisen haavoittumattomuuden illuusion, joka useimmilla ihmisillä on: eihän nyt meille/minulle mitään tapahdu. Se illuusio taitaa olla aika tärkeä. Kun illusio on menetetty, ahdistus tunkeutuu ajatuksiin. Kamalia asioita voi tapahtua myös minulle, koskahan seuraava tulee...Toisaalta tietysti kaiken rajallisuuden ja haurauden tajuaminen voi auttaa arvostamaan juuri tätä hetkeä ja niitä rakkaita, jotka nyt ovat lähellä. Itse hapuilen ahdistuksen ja kiitollisuuden välillä. Ja ajattelen paljon kuolemanjälkeistä elämää, jota uskon kyllä olevan.
Ilon pisaroita teille, t. kise
kise | 6.7.2006 klo 08:33:08