Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidin kuolema, tuskaa...

Isäni kuolemasta on nyt kolme kuukautta. Nyt on jäljellä se pohjaton ikävä ja se, että on kuoleman lopullisuus on iskenyt tajuntaan. Itkuja tulee päivittäin - joskus enemmän, toisinaan vain silmät kostuvat.
Olen jopa soittanut isän puhelimeen - vaikka tiedän että eihän hän sieltä vastaa, ei voi selittää.... :(
Joka kerta kun menen autotalliin hakemaan esim. ruohonleikkuriin bensaa, tulee kunnon parku - kun näen isän auton joka oli hänen silmäteränsä. Kaikki isän tavarat ovat autotallissa paikoillaan... Monet kerrat olen siellä vaihtanut isän kanssa autoihimme renkaita. Myös traktorilla ajaessa tuntuu että tukehtuu, vanha Valmetti tuo isän heti mieleen. Ensimmäisen kerran kun vein roskia metsään isän kuoleman jälkeen, itkin metsässä silmät päästäni... Näin arkisissa asioissa muistot tulevat mieleen ja ikävä iskee. Isä oli viimeiseen asti "ulkoilma-ihminen", hän myös opetti minut ns. miesten töihin. Meillä kun oli vain tyttöjä talossa, minulle sitten jotenkin tarjoutui nämä ns. poikien työt....
Kiitos isä kaikista opeistasi, en unohda niitä - enkä jätä niitä käyttämättä tulevaisuudessakaan.
Supi | 10.8.2009 klo 23:20:23