Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

masennus kun äiti lähti

Puoli vuotta on mennyt äidin lähdöstä. Ainoana lapsena, ikä kohta 50, olen ollut yksin asian kanssa. Aluksi oli paljon järjestelyjä ja aika täyttyi. Nyt kun perunkirjoitus on ohi, hautakivi paikoillaan, en innostu mistään. Tuntuu, että kukaan ei samalla tavalla arvosta, ei välitä, ei ymmärrä, kuin äiti. Energiat ovat hävinneet, töissä teen pakolliset, en innostu mistään. En jaksa tavata ihmisiä. He ajattelevat, että pahin suru on jo ohi. Nyt sen vasta tajuaa, mitä menetti! Äiti toivoisi minun nauttivan elämästä, mutta en jaksa. Onko samoja oloja kenelläkään? merenneito
merenneito | 9.12.2006 klo 19:39:43