Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Lasten suru

Varmasti se suurin syy,ettei Olavi halunnut,että lapsille kerrotaan sairaudesta,oli suojelemishalu.
Myös tutulta kuulosti,se että Olavi ajatteli selviävänsä syövästä,vaikka etäispesäkkeitä oli.Se on myös joku parantumattomasti sairaan ihmisen oma selviytymiskeino.
Itse huomasin,sen kun Jarmolle oli sanottu,että tilanne on vakava ja etäispesäkkeitä oli joka puolella.Niin hän vain puhui,ettei sitä nyt tiedä,onko se syöpä.En tiedä millä rautalangalla se asia olisi pitänyt hänelle vääntää.Ajattelin,että Jarmo ei vaan halunnut myöntää asiaa itselleen.Ja toivoi tietenkin,että herää kohta pahasta unesta ja kaikki on hyvin.Ei olisi syöpää,jos sitä ei itselleen myöntäisi.
Erakoituminen on varmasti myös yleistä.Kuoleva koittaa itse päästää irti läheisistään,ja varmasti siinä on "loppuaikana"sitäkin,ettei jaksa esittää läheisille reipasta,niin ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan.Varmasti myös se totaalinen väsymys,joka vääjäämättä on syöpäpotilaalla loppuaikoina.Ei jaksa olla sosiaalinen,ei jaksa puhua,ei jaksa ajatella.Ehkäpä odottaa armollista kuolemaa.Pääse pois.Luovuttaa.Pois.
Lapsesi selviävät varmasti.Saavat kuitenkin pitää sinut.
Muista pitää itsestäsi huolta ja omasta jaksamisesta.
Hyvää kesää!

Kristiina
Kristiina | 9.6.2006 klo 14:01:00