Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Lasten suru

Kiitos Kristiina, Nuuppo, Carmeen, Isää ikävä, Emmy ja Surusyksy muiden muassa! Vastauksissanne ja kommenteissanne huomasin nyt vasta hyvin selvästi syyn Olavinkin suhtautumisen vääjäämättömään tulevaan kuolemaansa, ja tuntien hänet ymmärrän nyt hyvin, miksi hän halusi viimeiseen asti jättää lapsensa ja kaikki tuttunsa kärsimyksensä ulkopuolelle. Hänellä oli tapana aina kertoa, kuinka hän on selviytynyt kaiksta itse, ilman kenekään apua, niinpä hän ajatteli kai tästäkin selviytyvänsä. Nyt vasta tuntuu, että voin antaa hänelle anteeksi sen että hän jätti lapsensakin ulkopuolelle. Minä selvitän tämän joskus lapsillemme kun he alkavat kysellä.
Olen vasta äskettäin löytänyt tämän keskustelupalstan, juuri sopiva henkireikä ainakin minulle, vertaistuki on yksi parhaimpia toisten auttamismuotoja. Tosiasiaa että läheisemme on kuollut, ei mikään voi muuttaa, mutta on lohtu kuulla toisista, jotka kyselevät samoja asioita ja vastauksia on olemassa.
Minun oma isäni kuoli myös viime vuonna marraskuussa lopulta syöpään, vaikka hänen sydämensäkin oli aivan loppu. Isäni oli jo 90v ja valmis lähtemään, ja hänen hautajaisensa ainakin minulle oli ihana, lohdullinen tilaisuus. Muistotilaisuudessa sisareni miehen kanssa pystyin laulamaan Satumaan isälle ja kaikille rakkaillemme.
Näitä sukulaisten lähtemisiä tulee olemaan yhä enemmän kun vanhenemme, mutta joka kerta ilmeisesti vahvistumme ja ymmärrämme enemmän elämästämme.
Voimia teille kaikille ystäville!
tuulapirkko | 10.6.2006 klo 21:57:06