Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Rakas äitini poissa
Hei, otan osaa suruusi. Minun äitini kuoli myös rintasyöpään, kuusikymppisenä, itse olen kolmenkymmenen, eli vanhempi kuin sinä, mutta tunnen kyllä itteni ihan orvoksi jääneeksi pikkutytöksi tällä hetkellä... Ikävä kuulla, että kaverit ovat kaikonneet. Voin kuvitella, ettei monilla ikätovereillasi ole kokemuksia menetyksistä, ei ole minunkaan kavereilla, ja tuntuu kyllä, etteivät aina vanhemmatkaan jo elämää ja menetyksiä kokeneet ihmiset ymmärrä tukea lähimmäisiä surussa! En minäkään ole monilta saanut osanottoviestiä - tuntuu, että ehkä vain ei ole "tapoja" tai ei edes älytä, että semmoisia voisi lähettää ja että sureva tarvitisisi sitä ja tukea ylipäätään.Minusta on myös älytöntä ponnistella töissä ja esittää ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Toki ite välillä onkin sellaisessa tilassa, muka ajattelee muita. illalla sitten kotona, tai töihin pyöräillessä, kun ekana mieli työskentelee ties minkä diipadaapa-ajatusten kanssa, tulee yhtäkkiä mieleen "ei helvetti, äiti on kuollut" ja joutuu aivan käsittämättömän surun valtaan. toistelee itekseen, että "äitiä ei enää ole". kun ei sitä pysty edes käsittämään, ilmeisesti. kohtaa näin pala palalta todellisuutta.
koita jaksaa surra ja ajatella niitä abba-liikkeitä ja muistella äitiä ja itkeä..joskus se helpottaa, pakko ainakin uskoa niin! ja jos jaksat, ota ite yhteyttä kavereihin ja sano, ettei sua tarvi pelätä, eikä tarvi tietää, mitä sanois, kun vaan olis kaverina ja kuulijana sulle.
voimia sinulle arkeen ja "surutyöhön".
- Rakas äitini poissaMamma mia
- Re: Rakas äitini poissasoikku
- Re: Rakas äitini poissakuurankukka
- Re: Rakas äitini poissaJellyhunny
- Re: Rakas äitini poissamasentunut
- Re: Rakas äitini poissasutinah
- Re: Rakas äitini poissahelminauha