Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Rakas äitini poissa

Hei,

Otan osaa suruusi. Tilanteesi kuullostaa todella rankalta etenkin, että vielä viime kuussa olit jäänyt niin yksin surusi kanssa. Tietyssä mielessä sureminen onkin aika yksinäinen taival - kukaan ei rakasta poismennyttä samalla tavalla kuin sinä, sillä heillä on häneen eri suhde, vaikka olisikin kyse samasta sisarkatraasta.

Oma, rakas äitini menehtyi myöskin kesällä, lähes 60-vuotiaana ja on ollut todella rankkaa toipua menetyksestä. Hän oli ihana nainen, joka kasvatti minut yksinhuoltajana, aina jaksoi uskoa ja rakastaa silloinkin kun ei olisi ollut syytä. Äidinrakkautta ei korvaa mikään eikä vastavuoroisesti sitä rakkautta, jota kokee naista kohtaan, joka on saattanut tähän maailmaan. Kaipaan myöskin äitiäni hulluttelemassa ja tekemässä arkisia askareitaan ja on niin vaikeaa hyväksyä, että hän ei enää palaa.

Kuten joku muu jo kirjoitti, yritä olla eristäytymättä. Olen varma, että ystäväsi välittävät. He vain ehkä pelkäävät surua, eivätkä ymmärrä miten kohdata sitä. Yritä olla heihin yhteydessä. Suru on pakko kohdata ennemmin tai myöhemmin. Itse olen yrittänyt joka päivä pieninä palasina käsitellä tapahtunutta. Välillä on päiviä, jolloin tuntuu, että suru on ylivoimaista, sitten taas on päiviä, jolloin herään lähes iloisena ja ajattelen mikä lahja onkaan, että saan olla maan päällä ja miten kiitollinen olen upealle äidilleni, että hän jaksoi minut saattaa maailmaan ja rakastaa minua niin paljon, että pääsin osallisiksi näkemään maailman ihmeitä. Toivon mukaan sinäkin välillä näet tämän valoisamman puolen,sillä äitisikin näin varmaan näkisi asian. Mitä tulee siskoosi, tuntuu silti, että voit tukea häntä vanhemman sisaren viisaudella, mutta et kuitenkaan voi olla hänelle kaikkea. Sinulla on oikeus suruusi ja sinun tulee häntä auttaa niin paljon kuin jaksat olematta yli-ihminen. Siskollasi on myös isäsi, veljesi ja omat ystävänsä.

Olet kokenut ison menetyksen hyvin aikaisin elämässä. Jonain päivänä kipu hellittää, vaikka kaipaus jää. Toisaalta se myös tekee sinusta tuntevan, herkän, rakastettavan ihmisen. Anna surun tulla.

Kaikkea hyvää sinulle.
Ujo | 28.10.2009 klo 09:03:30