Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

eksynyt

Kuukausi sitten vaimoni lähti iäisyysmatkalle.Kaksi vuorokautta valvoin sairaalassa vuoteen vierellä,itkin ja rukoilin,mutta mikään ei auttanut.Silloin minusta tuntui ettei mikään maailmassa ole kamalampaa kuin puolison menettäminen.Toukokuussa oli kaikki vielä hyvin,mutta heinäkuun 20 päivä oli surun päivä.Nyt olen yksin ja välillä huudan ja itken ja kyselen ,että miksi,miksi?Katselen vaimoni istuttamia satoja kukkia pihalla jotka kuihtuvat vähitellen,minä kun en osaa hoitaa niitä.Ruokaa en osaa laittaa,muuta kun puuroa.Kyllä lohduttajia on ollut,mutta mikään ei auta,minä niin rakastin vaimoani ja taas minä itken.Kyllä on raskasta!
simeoni | 22.8.2006 klo 23:17:02