Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: eksynyt

Äitini kuoli vajaa kuukausi sitten. Kuten Simeonilla myös meillä asiat olivat vielä hyvin hetki sitten. Kaikki pelkäävät aina jotain - mikään ei ole pahempaa kuin läheisen ihmisen menettäminen. Itse koen että pelko ja sairauden toteaminen ja läpikäyminen on pahempaa kuin itse kuolema. Olen lohduttautunut tiedolla elämän jatkumisesta jollain toisella tasolla, jossain muodossa. Tahdon uskoa että tapaamme vielä ja että äitini on nyt hyvä olla, hän odottaa siellä jossain. Vain meillä tänne jääneillä on valtava ikävä. Äiti jätti valtavan aukon sydämmeen. Aukkoa ei mikään täytä eikä tarvitsekkaan. Se on osoitus rakkaudesta. Äidin rakkautta ei mikään korvaa. Se on pyyteettömyydessään ainutlaatuista. Nyt on otettava aikaa hyväksyä tilanne. Toivoa, sitä on kuolemankin jälkeen!
lumikki | 23.8.2006 klo 15:09:29