Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: epätoivo
Juno...Lämmin osanottoni äitisi vuoksi!
En voi ottaa tuskaasi ja kaipuutasi pois.Äiti olen itsekin ja äidistäni jo joutunut luopumaan.Sain tosin pitää hänet 35-vuotiaaksi asti,kun yllättäen sydän pettikin ja hän menehtyi.Se oli elämäni kauhein puhelu savosta,kun kuulin,että äiti on kuollut...
Muistan sen tyhjyyden ja pimeyden ilman äitiä.Joulukuu...10 päivä.Se joulu meni shokissa.Äiti siunattiin 22.12 juuri ennen joulua.Olimme kaikki niin onnettomia ilman perheemme mummoa,sydäntä.
Siitä on jo 7 joulua,tuleva on jo 8.s ilman rakasta äitiäni.
Elämä on vaan tuonut uuden surun,vieläkin raskaamman.On toinen joulu ilman lastamme.Pinja-kuopuksemme menehtyi 11.8.05 AML-leukemiaan äkillisesti komplikaatioihin hoitojen alkumetreillä.
Pinja,niin rakastettu, odotettu iltatähtemme sai loistaa elomme ilona vain 2v 7 kuukautta...
Olen purkanut tuskaani runoiksi ja kirjaksi asti,mutta hiljaa kirjoittelen sitä paperilta koneelle.Joskus sen haluan julkaista Pinjani muistoksi.
Tällä kertomallani en halua vähätellä sinun äitisikaipuuta.Se on todellinen,suuri murhe siinä kuin minun lapseni kaipuukin.Halusin vain kertoa,ettet ole yksin.Meitä suruntiellä pimeässä hapuilevia on niin paljon...
Uskon itse Taivaan valoon,enkeleihin.Mekin voimme olla toisiamme nostamassa-enkelinä läheisellemme<3
Äitisi rakastaa sinua yhä.Hän lähettää sieltä ikuisuudesta,uudesta elämästään sinulle voimaa ja toivon pisaroita.Toivoisin,että voisit uskoa,että on Taivas,vaikket voisikaan.Minulle se on suuri lohtu.Kaiken keskellä on joku joka rakastaa ja johdattaa...Taivaan Isä.
Ja kuinka olen hänelle räytynyt ja huutanut tätä kohtaloani!Vihannutkin häntä niin...Jumala,et ole oikeudenmukainen!
Ei hänen rakkautensa siitä väisty.Hän on kuin kallio,pitää huolta minusta ja rakkaistani.
Tämän rukouksen ja uskon antoi äitini parhaan perintönään minulle.Että on jotain muutakin elämässä kuin näkyvä.Se näkymätön on todellista nyt minun Pinjalleni ja kaikille,heille jotka sinne jo ovat joutuneet syystä tai toisesta lähtemään.
Minä haluan uskoa,että meillä on kaikilla täällä tehtävämme ja oma aikamme lahjaa Luojaltamme.Toivoisin osaavani käyttää elämäni lohduksi ja toisille iloksi,ne vuodet mitkä minun on vielä elettävä ennen kuin näen Pinjamme.
Lapseni eli onnellisen,niin säteilevän kirkkaan ja rakkautta tulvillaan olevan elämän!
Sinulle toivon jouluun lepoa ja rauhaa.Tähtien tuiketta teillesi.Sydämeesi äitisi lämpöiset terveiset: "Jaksa tyttöni.Me vielä nähdään" <3
Sinua siunaten, Pinjaenkelin äiti
- epätoivojuno
- Re: epätoivonina54
- Re: epätoivopinjaenkeli
- Re: epätoivojuno