Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Halusin vain sanoa.

Itsekin monesti mietin, että miksi? Miksi juuri silloin? Miksi juuri hän? En usko, että koskaan saan tietää..

Viime aikoina olen miettinyt paljon menetystä yleensäkin. Tajusin että en vain menettänyt elämäni tärkeintä ihmistä vaan myös osan itsestäni. Olen aina ollut hyvin herkkä ihminen. Uskon ensimmäisenä ihmisissä, asioissa ja tapahtumissa hyvään. Jotenkin äidin kuoleman jälkeen, jokin on muuttunut. Uskon vieläkin hyvään, en vain niin herkästi. Ja se tuntuu pahalta. Kai voisi sanoa, että lapsen usko on karissut hyvin tehokkaasti ulos minusta. Kaipaan sitä. Kaipaan sitä etten pelännyt maailmaa. Tänään on vaikea hyväksyä elämän todellisuutta. Täällä on niin paljon kaikkea kaunista ja elämän arvoista, mutta kun on nähnyt todella sen elämän pahan puolen... Välillä on vain vaikea hyväksyä tätä maailmaa tämmöisenä.

Vieläkin tuntuu, ettei aina jaksa. Välillä pelkää niin paljon ettei uskalla elää. Äidin kuoleman jälkeen ensimmäisen taisteluni kävin omia tunteitani vastaan. Pelkäsin niin paljon miltä tuntuisi oikeasti tuntea kaikki se ikävä ja paha mieli mikä liittyi äidin kuolemaan, että ensimmäiset kuukaudet menivät tasaisesti turtana, tuntematta mitään. Kun vihdoin kohtasin tunteeni liittyen äidin kuolemaan, huomasin että selviänkin. Nyt tuntuu kuin olisin aloittanut uuden taistelun. Hyväksyessäni äitini kuoleman hyväksyn samalla maailman pahuuden ja arvaamattomuuden. Miten elää pelkäämättä? Miten saada takaisin se tunne, että maailma on turvallinen paikka elää? Miten uskaltaisi elää varomatta?

Tämä on pitkä ja kivinen tie, se on totta. Tänään on taas huonompi päivä.
juno | 24.1.2009 klo 19:57:08