Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Halusin vain sanoa.
Hei,mekin jäimme tavallaan kahden toisen veljeni kanssa. Kolmas meistä asuu melko kaukana, mutta kyllä me puhelimitse toisiamme tuemme. Kaikista pahinta tässä on edelleen epäuskoisuus tapahtuneseen. On kuin vielä äsken äiti olisi istunut vieressäni. Voin haistaa hänen tuoksunsa, kuulla äänen - naurun... Ja nyt en enää voi käpertyä äidin syliin silloin, kun on paha olla. Ei ole äitiä lohduttamassa tässä tuskassa. Ja hän oli AINA olemassa vain lapsiaan varten.
Hyvin olen kuitenkin eteenpäin päässyt. Näen työssäni usein surevia omaisia ja kuolevia. Ainakin olen oppinut kohtaamaan heidät ja tietämään heidän tunteistaan. Tietenkään en kerro omista kokemuksistani, mutta kai he sen vaistoavat, että tiedän mistä puhun.
Mutta miksi otettiin näin varhain pois se kaikkein tärkein? Sitä en voi hyväksyä enkä ymmärtää/uskoa. 50-vuotiaat työkaverini puhuvat äideistään, ja minä istun vieressä hiljaa...
- Re: Halusin vain sanoa.totty25
- Re: Halusin vain sanoa.totty25