Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Isän viimeiset hetket

Olen niin pahoillani.

Ymmärrän hyvin mitä käytte läpi olin itse samassa tilanteessa äsken. Isäni kuoli syöpään 20.2. Hän oli todella huonona, äiti hoiti häntä kotona, kunnes hän joutui sunnuntaina sairaalaan, keskiviikkona hän nukkui pois.

Vuoden isä joutui kärsimään. Tunsin ja tunnen aina välillä suunnatonta vihaa ja tuskaa. Miksi isä? Olen 17 vuotta, olisin tarvinut isää vielä monta vuotta. On niin ikävä. Mutta samalla olen kiitollinen ettei hänen tarvitse kärsiä enää. Ei kipuja, ei vahvoja lääkkeitä enää. Oli hirveää katsottavaa kun isä ei pystynyt tekemään yksin enää mitään, sairaalaassa hän oli vain yksi muiden potilaiden joukossa.
Nyt hänellä ei ole tuskia tai kipuja enää.

Kaipaan häntä niin paljon. Joka yö näen hänestä unta.
On tärkeää että jaksat puhua surustasi,tuskastasi. Päivä kerrallaan. voimia!
silent | 4.3.2008 klo 17:40:06