Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Syvä osanottoni suureen suruunne!

Nyt te tarvitsette toisianne - äitisi ja sinä!

Itse menetin vaimoni ja samalla parhaan ystäväni 16.2. ja olen
käynyt sen jälkeen monenlaisia tuntoja läpi - en olisi koskaan
uskonut kuinka tällainen voikaan sattua!

Olette vielä varmaankin alkusokkivaiheessa - ei tahdo oikein käsittää
asiaa vielä todeksi, vaikka se kaikesta toivosta huolimatta olikin odotettavissa.

Tapahtunut on niin lopullista ja elämä muuttaa hetkessä muotoaan eikä enää
ikinä palaa samaksi - rakasta ei saa millään takaisin.

Itse sain apua tai oikeammin tuimme tyttäriemme kanssa toisiamme ja
heti jo kuoleman jälkeisenä päivänä aloimme suunnittelemaan siunausta ja
muistotilaisuutta ja kaikkea mitä niihin liittyy.

Tekeminen olikin meille ehkä parasta terapiaa tuossa vaiheessa.

Sen jälkeen olen/mme käsitelleet ja puhuneet asiasta yhdessä tai
ystävien ja sukulaisten kanssa ja kuten lääkärini totesi:
"puhuminen on luonnon parasta omaa lääkettä"!

Juuri nyt te tarvitsette kaiken mahdollisen tuen ja avun. Älkääkä
epäröikö kääntyä tarvittaessa lääkärien ja ammattiauttajien puoleen.

Lopuksi muistelkaa rakasta läheistänne ja ajatelkaa sanoin,
jotka laitoin vaimoni muistoksi kotisivuillemme:

"Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään,
silti teidän olen, lähellenne jään.
Tallentakaa menneen parhaat muistot,
muiden olla antakaa.
Kuin ennen voimissani te minua muistakaa."

Sidlar | 5.3.2008 klo 19:00:37