Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Viimeiset sanat - ja tunteet...
Voimia teille Niisku ja Sanna,samankaltaiset tunteet täälläkin. Isäni vietti viimeiset viikkonsa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Elimistö sanoi hiljalleen yhteistyösopimuksensa irti. Loppuvaiheessa ainoa joka toimi oli ajatustoiminta ja puhekyky. Ihminen kuvittelee, että on valmistautunut kaikkeen, mutta en pystynyt kuvittelemaan, miltä tuntuisi katsoa omaa isää, vahvaa miestä joka osasi kaiken ja haistatti paskat elinaikaennusteelleen, makaamassa kahden vuoden taistelun jälkeen valmiina lähtöön avuttoman kuin pieni lapsi, toivoen ja peläten kuolemaa. Kävimme äitini kanssa syöttämässä ja hoitamassa häntä päivittäin, mutta hullua miten hankalaa puhuminen voi olla. Keskustelimme kaikista muista asioista, mutta en varmaan koskaan saanut sanottua hänelle kiitos kaikesta. Silittelin ja pidin kädestä, mutta suutani en saanut auki. Isä kiitti aina käynnistä kun lähdin, mutta eräänä keskiviikkoiltana hän hätisteli minua bussiin ja sanoi "ole hyvä". Ajattelin silloin että voimakas kipulääke ja väsymys ovat tehneet tehtävänsä. Seuraavan kerran näin isäni perjantaina, jolloin hän nukkui rauhallisesti. Pitkästä aikaa silmät kiinni. Äiti valvoi hänen vieressään ja sanoin, että tulen aamulla käymään. Isä nukkui pois vajaan tunnin lähtöni jälkeen.
Kävimme katsomassa häntä sairaalan kappelissa, jolloin vihdoinkin sain kiitetyksi. Ensimmäistä kertaa ruumiin vieressä olo ei tuntunut ahdistavalta, tuntui että asiat olivat nyt päätöksessä, kaikki tarpeellinen oli sanottu. Ehkä harmittaa se, että olen isän tyttö myös siinä mielessä, että molemmille tunteista puhuminen on vaikeaa ja olisi voinut sanoa vielä enemmän. Toisaalta uskon ja tiedän että hän tiesi.
Hyvää matkaa isä!
Rakkaudella Anie
- Viimeiset sanat - ja tunteet...Niisku81
- Re: Viimeiset sanat - ja tunteet...anie