Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Yksin jäänyt isä
Hei,Soitin eilen isälle ihan muuten vain, kuulumisia kyselläkseni, taisi olla ensimmäinen kerta kun soitin ilman mitään "oikeaa" asiaa. Isä tuntui aidosti ilahtuvan soitostani ja kertoili kaikenlaista mitä oli tehnyt. Tuli hirveän syyllinen olo siitä, että olen niin harvoin soittanut, ja samalla tuli surukin, lähinnä nyt isän puolesta... Minulla ei ole enää äitiä jonka kanssa jutella, mutta onhan isänikin menettänyt vaimonsa ja asuu nyt yksinään omakotitaloa jonka äidin kanssa osti yli 30 vuotta sitten ja remontoi pikkuhiljaa mieleisekseen...
Minulla on täällä sentään avomies ja asunto, jossa äiti on vain pari kertaa käynyt kylässä, eli en ole yksin eikä joka paikka muistuta äidistä - mutta isä on itsekseen siellä, huoneissa joiden verhot, matot ja aika monet huonekalutkin on äidin valitsemia ja joka paikka täynnä muistoja.
Oikeastaan toivon, että isä löytäisi vielä itselleen uuden naisystävän... Isä on kuitenkin vielä sen verran nuori (täytti 61 muutama päivä sitten) ja hyvässä kunnossa, että varmaankin (toivottavasti!) elää terveenä vielä monia vuosia ja luultavasti kaipaakin vielä toista ihmistä rinnalleen. Ja kyllä se vähentäisi minun huoltani isästä, jos tietäisin että hänelläkin olisi joku...
Miten teillä, toisen vanhempanne menettäneet, se leskeksi jäänyt vanhempi on pärjännyt ja sopeutunut tilanteeseen?
- Yksin jäänyt isäTiltu_R
- Re: Yksin jäänyt isäpinjaenkeli
- Re: Yksin jäänyt isäkatelikuu
- Re: Yksin jäänyt isäai-ja