Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

puhelinsoitto,jota en olisi toivonut

Tänään se sitten tapahtui. Sain aamulla soiton ystäväni poisnukkumisesta viime yönä. Tasan kaksi vuotta taistelua takana. Mielettömän rankat leikkaukset ja hoidot ja kuitenkaan nykyaikainen lääketiede ei pystynyt häntä parantamaan. Olen niin tyhjä. Nuori ihminen, jolla pienet lapset. Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi. Hän oli niin mielettömän urhea ja reipas. Aina löysi jotain positiivista kaikesta. Lääkärit ja hoitohenkilökunta ihailivat hänen vahvuuttaan. Loppua kohden kovat tuskat ja mieletön väsymys ja kuitenkin hän kehoitti aina minua "ole reipas". Huoli on kova hänen puolisostaan ja lapsistaan, kuinka he pärjäävät. Tuntuu niin typerältä mennä kukkasten kanssa käymään hänen kotonaan, en haluaisi enää lisätä heidän taakkaansa ja surua.
aavikkotuuli | 5.5.2008 klo 11:35:22