Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: lapsen kuolema
Pahoitteluni sinulle valtaisan surun äärellä. Vain saman kokenut ymmärtää miten ääretön on suru lapsen menetyksestä. Minun lapseni kuoli 12-vuotiaana, siitä on jo yli 4 vuotta. Suru on muuttunut jonkun verran, vai onko sen kanssa ollut vaan pakko elää ja tottunut tai alistunut kantamaan sitä mukanaan joka paikassa. Mutta en usko koskaan "pääseväni yli" kuten ihmiset tuntuvat kyselevän. Toisaalta koen että suru on rakkautta. Lapseni kuoli, rakkautemme ei milloinkaan. Siksi surukin saa minun puolestani elää, merkkinä rakkauden.Puolitoista vuotta lapseni kuolemasta minä sairastuin itse syöpään. Monille syöpä on pysähtymisen paikka. Minulla lääkärin sanat ei tuntunut juuri missään, lähinnä ironisesti hymistelin että niinpä tietenkin... toisaalta ajattelin että ihanaa päästä kuolleen lapseni luo ehkä piankin. Kunnes muistin että kotona odottaa muu perhe, enkä halua heille tuottaa yhtään enempää surua ja siitä löysin sentään tahtoni selvitä syövästä. Tunteet olivat aika ristiriitaisia kun mieli teki anta periksi aivan kokonaan sen suurensuuren surun vuoksi.
Pohjattomassa surussa ei ole oikeastaan mitään lohdun sanoja jotka auttaisivat, näin olen itse kokenut. Mutta joskus löytää jostain lukemastaan pienen lohdun siemenen, kuin hukkuva oljenkorren. Tänään satuin juuri saamaan päivittäisessä Positiivareiden postissa linkin suruun. Joku äiti kyseli miten voi selvitä itsemurhan tehneen lapsen kuolemasta. Hän sai paljon erilaisia vastauksia. Ehkä sinäkin löytäisit sieltä joukosta jonkun sopivan ajatuksen tähän hetkeen kun kaikki on vielä niin epätodellista ja vaikea ymmärtää täydessä syvyydessään.
Salliikohan ylläpito kyseisen linkin, laitan se kuitenkin.
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?8575e8af-dffc-4791-ac5c-b08e43ebc533
Seuraavan ajatuksen itse lukiessani pillahdin itkemään, se kun jotenkin yritti muistuttaa siitä, että itsemurhaa ei tuomita, kuolleella on hyvä olla, parempi kuin meidän, jotka enemmän niitä lohdun enkeleitä tarvitsemme nyt.
Lohdun enkeleitä sinullekin. Joskus ne ovat ihan vain niitä ihmisiä vierellä. Voimia sinulle.
"Taivaan Isä kuulee portiltaan kolkutusta. Hän avaa oven, ja lapsesi puikahtaa siitä sisälle.
- Nytkö sinä jo tulit? Isä kysyy hämmästyneenä. En kutsunut sinua vielä, hän lisää, mutta jatkaa: No, kun kerran nyt olet täällä, niin tee olosi mukavaksi: lepää,syö,juo ja iloitse kanssamme. Minä lähetän enkelini alas lohduttamaan rakkaitasi, jotta he jaksavat jatkaa iloisina, kun tietävät, että sinun on nyt hyvä olla."
- lapsen kuolemaelämä opettaa
- Re: lapsen kuolemamilda
- Re: lapsen kuolemaelämä opettaa
- Re: lapsen kuolemaninnu72
- Re: lapsen kuolemaTekla-enkelin äiti
- Re: lapsen kuolemaSusanne
- Re: lapsen kuolematiltu
- Re:lapsen kuolemasyövästä parantunut
- Re: lapsen kuolemaelämä opettaa
- lapsen kuolemasyövästä parantunut
- Re: lapsen kuolemaninnu72
- Re: lapsen kuolemaelämä opettaa
- Re: lapsen kuolemaelämä opettaa