Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: raskasta,isän kumppanilla uusi

Moi !!
Reilu kaksi vuotta sitten, 2005 joulupäivänä, avomieheni kuoli kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen. Suurin osa siitä mitä meillä oli yhteisessä asunnossamme, olimme hankkineet jo ennen yhteistä eloamme. Tavarat vaan olivat "sekoittuneet" niin, että ei ollut sun ja mun tarvaroita, vaan meidän tavaroita. Heti, Hänen kuolemansa jälkeen, ja vielä nytkin, kysyin hänen tyttäreltään haluaako hän jotain tavaroita mitkä hän muistaa isällään olleen. Nämä ovat melkein kaikki sellaisia, mitkä tytär muistaa lapsuudestaan ja liittää isäänsä. Aluksi hän ei ollut valmis viemään asunnosta mitään, tai ainakin hyvin vähän, mutta pikku hiljaa kun aikaa menee, tavaraa on alkanut kelvata. Enkä sano tätä pahalla, päinvastoin. Ja minähän haluan ne hänelle myös antaa. Jollain tavalla sekin asia voi lohduttaa, kun saa rakkaita tavaroita itselleen. Minulle niillä ei ole niin suurta merkitystä, kun ehkä hänelle. Tosin oli paljon sellaisia tavaroita josta en voinut heti luopua. Ja taitaapa niitä olla vieläkin kaapeissa... Mutta kaikelle luopumiselle tulee aika, sitä ei vaan tule hoputtaa. Osasta tavaroista olen halunnut luopua ihan sen vuoksi, että ne muistuttavat liikaa. Sekä hyvästä, että huonosta ja vaikeasta sairaus ajasta. Luulenpa, että Sinun olisi hyvä kysyä isäsi "ex-kumppanilta" voisiko hän antaa muistoksi jotain rakkaita astioita / tavaroita Sinulle. Minä ainakin luovun niistä osaksi senkin takia, että haluan aloittaa uuden "elämän" puhtaalta pöydältä. Tosin minä en ole löytänyt uutta rakkautta, enkä olisi siihen kait vielä ollut valmiskaan. Mutta ehkä joskus :) Minun periaate puolisoni tavaroihin on ollut se, että jos olen jostain luopumassa, kysyn ensin tyttäreltä haluaako hän, jos ei, sitten päätän itse mitä sille teen.

On turhaa pahoittaa toisen mieltä ja kantaa taakkaa yksin sisällään. Voi hyvinkin olla, ettei isäsi ex edes ole ajatellut , että tuollaiset asiat Sinua noin kovasti koskevat. Puhu, tai kirjoita, mutta selvitä asia ihan vaan itsesi takia. Minulla on ehkä juuri tuon takia erittäin hyvät ja lämpimät välit avomieheni tyttäreen. Me meinaan puhumme, monen mielestä ehkä hiukan liikaakin :) Ja puhumme melkein kerta tavatessamme myös hänen isästään, muistelemme.
Ja niin aika menee eteenpäin, tosin välillä on aika raskaita aikoja. Varsinkin joulu ja uusi vuosi. Ei ole tullut vielä iloa niihin juhliin, mutta toivon että joskus asiat olisivat edes hieman valoisampia minullekin.

Toivon Sinulle jaksamista ja voimia tulevaan. Puhu ja kerro tunteesi, mutta älä riko välejänne tai pahoita toista, vaikka kuinka paha olo itsellä olisi. Se ei koskaan auta tuskassa vaan luo sitä lisää.
Bisse | 2.1.2008 klo 12:29:27