Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Sairas poikaystävä

Moikka!

Muistan tuon ajan tuskallisena ajoittain nyt kahdeksan kuukauden jälkeen omasta menetyksestäni. Olen kesälomalla ja nyt tuntuu olevan sitä aikaa surulle liiankin kanssa.
Itse itkin tolkuttoman paljon siinä vaiheessa kun lääkitykset lopetettiin. Tein surutyötä jo mieheni ollessa vielä elossa.
Väistämätön oli edessä. Se on todella raskasta aikaa eikä kukaan osaa sanoa kuinka se pitää elää. Jokainen menee omalla tavallaan ja painollaan. Minäkin mietin kumpi on pahempaa, se odotus vai menetys. En osaa vastata siihen vieläkään. Minut pitää arjessa kiinni lapset ja muut läheiset. Silti toisinaan toivon välillä että pääsisin hänen viereen nukkumaan ikiunta.
Ikävä on suuri enkä tiedä koska se helpottaa.
Ole rakkaasi vierellä niin paljon kuin pystyt vaikka hän nukkuisikin. Pidä kädestä ja juttele jos siltä tuntuu.
Toivon sinulle erittäin paljon voimia matkallesi.

Kyynelten takaa toivottelee Helinä
"helinä" | 17.7.2007 klo 22:05:18