Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Sairas poikaystävä

Olen pahoillani. Tiedän miltä tuntuu katsoa rakkaansa riutuvan sairaudessa. Olin isäni vierellä kolme kuukautta ennen hänen kuolemaansa.

Sanoisin oman kokemukseni perusteella, että tuska on suurempi hänen kuolemansa jälkeen. Mutta se tuska on erilaista. Ennen kuolemaa on jatkuva riipivä stressi ja kuoleman jälkeen epätodellinen, syvä suru ja masennus. Silloin kun hän on vielä lähellä, se tuo lohdutusta, etkä ole vielä menettänyt häntä. Kuoleman jälkeen muistot lohduttavat paljon, mutta se on niin lopullista.

Tärkeintä tässä vaiheessa on että hän on valmis lähtemään. Tarkoitan hengellisessä mielessä, eli on tärkeää varmistaa, missä viettää ikuisuuden. Usko Jeesukseen ja syntien pyytäminen häneltä anteeksi tuo pelastuksen. Silloin rajan takana odottaa paratiisi ja iankaikkinen ilo, se on paljon parempaa kuin täällä :) Koska meidät on luotu iankaikkisuutta varten, on tärkeää, että pääsee perille Taivaan kotiin (valitettavasti on olemassa myös kadotus :(...ja taivaaseen on vain yksi tie. Jeesus.

Haluan kehottaa sinua puhumaan hänelle tästä asiasta. Ajattele, silloin ero ei ole ikuinen, jos itsekin tähtäät samaan päämäärään!!!

Voimia ja siunausta viimeisiin sairauspäiviin! Ne ovat arvokkaita, niitä päiviä, joista jää rakkaimmat muistot :)

...mutta suurin niistä on RAKKAUS.

Maria
Ikävä isiä | 11.9.2007 klo 14:39:17