Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: mikään ei tunnu miltään

Hei taas!

Siis aivan samat on tunteet mullakin, tai paremminkin tunteettomuudet. Mun on joskus ihan huono omatunto kun ei sitä itkekään koko ajan. Ehkä se kuvitelma tästä ajasta oli toisenlainen. Nyt on vaan tyhjyys kun jonka aikaisemmin täytti kumppani ja sairaus. Mulla on alkanut tulla mieleen häivähdyksinä niitä hetkiä joita oli ennen sairautta. Silloin ymmärtää ne piinaavat ja stressaavat hetket joita viimeiset kuukaudet elettiin. En minä ainakaan sitä tunnetilaa kaipaa, vaikka miestä tietysti ikävöin. Mulla itseasiassa oli häntä ikävä jo pidemmän ajan silloin elinaikana. Kun huonot ajat koitti, kaipasi sitä miestä joka hän aikaisemmin oli. Sitä jossa oli elämää ja taistelutahtoa jäljellä. Ehkä sitä itkua vielä riittää kun vanhat hyvät muistot palaavat, tai sitten ei. Joskus musta tuntuu että sitä ikävää itkettiin sairastamisen aikana jo silmät päästä.
Meistä jokainen suree tavallaan eikä mikään tapa ole väärä. On silti "ihana" lukea että joku muukin tuntee samoin. Etten olekaan ihan omituinen. Tämä talvi vaellellaan pimeässä ja joskus se kevätkin taas koittaa.
Se kappale(Se jokin alkaa)on käsittääkseni uusinta tuotantoa. Iskelmäradion listalla ensimmäisenä ja soikin aika paljon siellä. Siinä on vaan jotenkin mukaansa tempaava kertosäe....
Halauksin Helinä
"helinä" | 10.12.2006 klo 20:37:36