Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Juhannuspäivänä
Hei, erityisesti Sinä, Kristiina!Olen pitkästä aikaa käynyt tällä sivustolla ja erityisesti Sinun viestisi ovat koskettaneet, koska olen itse monin tavoin samassa tilanteessa. Isäni kuoli 11.10.05 haimasyöpään. Hänelläkin oli oireita kauan, mutta haimasyöpä on ilkeän salakavala, oikeaa diagnoosia ei saatu ajoissa. Tosin olen kuullut, että vaikka haimasyöpä ehdittäisiin leikat poiskin, se hyvin helposti uusii.
Viesteistäsi välittyy, että olitte Jarmon kanssa hyvin läheisiä, ja että surusi on edelleen syvä. Minäkin olin hyvin läheinen isäni kanssa, ja vaikka tuntuu, että moni jo odottaa minun palaavan normaalielämään, niin suru suorastaan vain syvenee. Enkä oikein kai haluakaan päästää irti surusta, koska se yhdistää minut isään... Olen kyllä elänyt normaalielämääkin, sillä lapset tarvitsevat huoltoa ja huomiota ja töissä on käytävä, mutta sisäisesti olen turta ja tyhjä. Kieltämättä työ on siunaus, sillä siellä ajatukset on pakko keskittää vain työasioihin.
Kelaan isän sairausaikaa, mitä sanoin, mitä tein, mitä jäi tekemättä. Tunnen syyllisyyttä. En osaa iloita tästä kesästä, kaikki kaunis ja hauskakin tuntuu turhalta ja vain alleviivaa isän poissaoloa. Hän oli kyllä jo 73-vuotias kuollessaan, mutta elämänhalu oli kova, ja hän oli ennen sairautta huomattavasti ikäisiään hyväkuntoisempi ja aktiivisempi. Minunkin isäni jotenkin oletti elävänsä vanhaksi, koska hän on pitkäikäistä sukua. Pojilleni hän oli tärkeä isoisänä, tämä "ura" jäi hänellä kovin lyhyeksi, sillä poikani ovat vasta 5- ja 7-vuotiaat. Isällä olisi ollut vielä paljon annettavaa ja myös saatavaa elämältä, raskaan työuran jälkeen olisi voinut kauemmin nauttia helpoista päivistä.
Tutulta tuntuu väsymys, itse asiassa haluaisin lomaa koko elämästäni! Viime vuoden lopusta, ajasta juuri isän kuoleman jälkeen en muista juuri mitään. Keväällä totesin, että olen näköjään syksyllä haravoinut pihankin, mutta en yhtään muista koska: oliko se ennen isän kuolemaa vai sen jälkeen.
Lähetän Sinulle ja kaikille muille täällä kirjoittaville oikein lämpimiä ja myötätuntoisia ajatuksia!
kise
- JuhannuspäivänäKristiina
- Re: Juhannuspäivänätuulapirkko
- Re: Juhannuspäivänäcarmeen
- Re: Juhannuspäivänäviivi
- Re: Juhannuspäivänäkise