Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Juhannuspäivänä

Katkeruutta ja kysymyksiä riittää minullakin, varsinkin nyt kesän edistyessä. Vuosi sitten juhannuspäivänä lapset näkivät isänsä viimeistä kertaa leppoisissa merkeissä, tosin sairaalassa ja joutuivat auttamaan isänsä rullatuoliin. Olavi oli positiivisella mielellä, vitsaili lasten kanssa, antoi heille kaikille "stipendit" hyvistä todistuksista ja kertoili rauhallisesti millaista tulee olemaan sitten kun hän tulee kotiin, vaikkakin rullatuolissa ja auttaisivatko lapset häntä sitten enemmän kuin ennen kotitöissä. Ja kaiken aikaa minä tiesin, ettei Olavi tule selviytymään...Viikon kuluttua lähdemme lomamatkalle ensin tapaamaan Olavin sukulaisia ja käymään hänen haudallaan, missä lapset eivät ole vielä käyneet hautajaisten jälkeen. Minkähänlainen koettelemus siitä tulee? Toisaalta tapaamme eka kertaa lasten uuden sukulaisen 7.6. heidän ainoalle serkulleen Tanjalle syntyneen tyttövauvan. Olavi olisi nyt niin ylpeä kummitytöstään ja tästä uudesta elämästä, hän ja Tanja olivat kovin läheisiä.
Ja heinäkuun 22. tulee vuosi siitä kun Olavi kuoli. Tuskallinen, pyörryttävän täynnä miettimistä ja tekemistä, perunkirjoitus, lasten eläkkeiden järjestäminen, lupien hakeminen yhteen sun toiseen lasten asioiden hoitamiseen, jatkuvaa loputonta paperisotaa. Minä haluaisin lomaa jo tästä kaikesta. Tämä juhannuskesta alkava kolmen viikon loma on kyllä alkanut hienosti sikäli että perhe on antanut minulle mahdollisuuden vain olla ja löhötä ja nukkua. Osa katkeruutta on ehkä sulanut pois auringonpaisteessa omalla parvekkeella ja nukkumalla.
Lämpöä teille muillekin, hyvät ystävät, annetaan kesän lämmön sulattaa tuskaamme ja ikäväämme pois. Poismenneitä rakkaitamme emme saa takaisin, mutta meidän on elettävä tätä omaa elämäämme.
tuulapirkko | 24.6.2006 klo 23:02:24