Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Pinja-enkelitytön äiti
Susie <3 kiitos kauniista sanoistasi!Emme tosiaankaan tajua näitä teitämme ja kohtaloitamme...
mutta se miten jatkossa ajattelen...
vaikuttaa loppuelämäni ratkaisuihin.
Kaikki tämäkin voi kääntyä ajan myötä siunaukseksi...
Niin kipeältä kuin sen toteaminen tämän kaipuun keskellä kuulostaakin..uskon näin.
Suru saa silmämme ja sydämemme avautumaan näkemään asioita,jotka ennenkin on nähnyt,mutta nyt ne saavat erilaisen,syvemmän merkityksen.Kaikki ikäänkuin kirkastuu...
Sydämellään näkee parhaiten...sanotaan jo Pikku Prinssi-kirjassa.
Suru murskaa,mutta myös puhdistaa ja hoitaa.Ajan myötä eheyttää,antaa tilalle uutta elämään.Jos osaan avata sieluni ikkunan sen kaiken uuden astua sisälle...
Siinä mielessä-on onni ja siunaus jos saamme jossakin vaiheessa suruamme tämän kokea-rakkauteni ja kaipuuni ei tarvitse vangita minua ikiajoiksi murheen laaksoon-rakkaaltani ei ole pois se-jos alan taas nähdä auringon pilvien takaa.
Hän hymyilee silloin!Äiti on taas äiti myös toisille,ketkä häntä rakastavat.
Niin koin kun ensikertaa astuin avantoon pari viikkoa sitten.Tunsin tyttöseni jostain katsovan silmät naurussa,pikkukädet suun edessä hän nauraa kihersi:Äiti!Et uskalla mennä avantoon!!
Ja minä äiti kyynelin astuin sinne veteen hymyillen tähtiin:Kulta-uskallan...Saan sulta rohkeutta!
Niin moneen muuhunkin elämässäni,Pinjani pieni.
Tätä elämän rohkeutta meille kaikille pyydän<3 Marju - Sinimeri-nimimerkin takana
- Pinja-enkelitytön äitipinjaenkeli
- Re: Pinja-enkelitytön äitisurusyksy
- Re: Pinja-enkelitytön äitipinjaenkeli
- Re: Pinja-enkelitytön äitipinjaenkeli