Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Milloin riittää?

Katsoin juuri vanhoja kuvia äidistä,otettu vähän ennen viimeistä joulua yhdessä. On niin hirvittävän vaikea tajuta että sitä ihmistä siinä kuvassa ei enää ole olemassa täällä. Ei ole ollut ihan kohta kahteen vuoteen. Ja silti tuntuu vieläkin kuin siitä olisi ollut vain pari päivää kun viimeksi nähtiin tai juteltiin. Miten tämä nyt näin meni? Eihän tämä tuska ja ikävä ole enää niin kamalia kuin silloin aluksi ja vielä joku aika sitten,pitkälle on jo päästy. Mutta silti.. Tällä hetkellä tuntuu niin vaikealta saada mitään otetta mistään. Omista tunteista,omista tekemisistä,omasta elämästä. Ei edes itku tule vaikka sisällä on niin paha olla. Mikään ei taas tunnu miltään eikä mikään kiinnosta. Eikö tämä voisi joskus loppua. En halua nukkua vaikka väsyttää,en halua syödä vaikka olisi nälkä,en halua mitään. Kaikki halua ja tahto elämästä tuntuu olevan kadoksissa. Ja eihän tämä pysyvää ole,tiedän, mutta ei vaan jaksaisi taas. Milloin se parempi osa elämästä edes nostaisi päätään minun elämässäni? En ole vielä paljon nähnyt mutta enemmän ikävää ja huonoa kuin hyvää ja ihanaa. Enkä oikeasti jaksaisi enää monen vuoden jälkeen löytää itseäni aina uudestaan ja uudestaan itkemästä yksin. Vaikka nauru värittää päiviäni muiden kanssa,yksin tulee se tuska ja ikävä tai joskus vain pelkkä tunteettomuus(mikä on itseasiassa vielä vaikeampi kestää kuin ne tunteet). Olen niin hajalla,rikki ja hukassa. Paljon paljon pieniä palasia joka puolella ja vaikka kuinka yritän niitä sovittaa yhteen ja saada pysymään siinä,aina joku irtoaa ja kaikki murtuu taas.. Joskus kuvittelin että kunhan olen itkenyt tarpeeksi, olo helpottuu. En tiedä enää uskonko siihen. Vaikka kuinka paljon itkisin ja tuntisin tunteita tämä ei tunnu helpottavan. Kun edes joskus asiat sujuisivat pidempään kuin viikon hyvin. On vaan niin uskomattoman vaikea elää itsensä kanssa tällä hetkellä. Mikä enää helpottaa kun kaikkea on jo kokeiltu...
juno | 1.3.2007 klo 22:48:56