Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Aivosyöpä
Hei ja kiitos palautteestasi.Kuten Sinullakin, minun elämäni menee kaikesta huolimatta
eteenpäin, useimmiten hetki kerrallaan. Vainajien muistopäivä
oli yhtä ikävää, itkua ja tuskaa, mutta sekin vaihtui tähän
surulliseen arkeen.
Menin mukaan ystävieni kehoituksesta seurakuntani sururyhmään,
mutta kävin siellä ainoastaan kerra. En kokenut että olisin juuri
siinä ryhmässä saanut vertaistukea jota sieltä toivoin. Minulle tuli
siellä lähinnä ahdistunut olo. En tiedä, meninkä sinne liian aikaisi
(3 kk mieheni kuolemasta) vai oliko vain kysymys liian erilaisista ihmisistä.
Viha ja kateus ja kysymys miksi juuri meille kävi näin, ovat minullekin tuttuja tunteita. Ko. tunteet ovat luonnollisia tässä tilanteessa, mutte ei anneta niille valtaa. Ne syövät ainoastaan meitä itseämme ja sitä kautta
voimiamme. Silloin kun minulla on kaikken vaikeinta,nuorin poikani sanoo aina oman surunsa keskellä että elä
äiti juuri nyt vain tätä hetkeä, älä mieti tulevaa.
Kuten Sinäkin olen huomannut, elämä kuitenkin vilauttelee meillekin
jo nyt hiukan valoaan ja uskon, että meidän rakkaat poisnukkuneet
läheisemme haluavat myös että yritämme mennä eteenpäin, vaikka vain
hetki kerrallaan. Onhan tämä elämä meille jokaiselle ainutkertainen ja
ainoa kokemus täällä.
Valoa ja jaksamista halausten kera Sinulle.
- AivosyöpäHenrik
- Re: Aivosyöpäheidi77
- Re: AivosyöpäHenrik
- Re: Aivosyöpälapsen menettänyt
- Re: AivosyöpäHenrik