Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Koskettava laulu/runo

Tämä löytyi äidin syöpäpäiväkirjasta. Minusta se kuvaa täydellisesti äitini.
Tämä on Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:

Ei paha ole kenkään ihminen
Vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss ihmiset tuntevat tuntehin
siellä lähell´on Jumalakin.

Oi onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovia oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä voi vois?
Ja yksi jos murtui, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa.
Niin suuri, suuri on maa.

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan,
ja hälle se saapi riittää;
Min verran meissä on lempeä
sen verran meissä on iäistä
ja sen verran meistä myös jäljelle jää
kun päättyvi päivä tää.

Nämä säkeet mielessä lähden Malmille... meilllä on uurnan lasku tänään. Lopullisuus koputtelee ovella mutta ei auta kuin painella eteenpäin.
AnniKani | 28.11.2006 klo 10:52:38