Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Elämän opettelua ilman rakasta ihmistä

Olen yrittänyt elää elämää mihin ei enää kuulu rakasta äitiäni. Se on vaikeata. Tunutuu että olen mahdottoman edessä. Jonkin aikaa menee hyvin ja todella olen elämässä kiini ja nautin arjesta ja sitten taas palaudun ja muistan jotakin mikä muistuttaa äidistä. Elämä ilman häntä on niin tuntematonta ja vaikeaa. Aivan kun en osaisi ja se olisi jotenkin vajaata. Aivan kuin kulkisin polkua mitä en tunne enkä uskalla kohdata sitä mitä se tuo tullessaan..Hirveä tunnemyrsky sekoittaa ja saa muistot tuskallisena esiin sen suuren ikävän. Yhä vieläkin kysyn miksi, miksi meillä olisi ollut niin monta vuotta yhdessä, niin paljon jäi tekemättä.
susie | 6.4.2006 klo 12:58:07