Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Lapsen surutyö

"Isän vierellä" olet varmaan jo saanutkin paljon tietoja. Ja huomasin, että olet toiminutkin lapsesi kanssa kauniilla tavalla. Laitan kuitenkin nämä, ehkä joku muu voi tarvita.

Jalonen: Tyttö ja naakkapuu - tämä on lapsentasoisesti ja kauniisti surutyötä tukeva kirja.

Lapsen surutyötä käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Dyregov. Valitettavasti en löytänyt kirjan nimeä, mutta kuulin, että kirjastoista löytyisi tätä.

Saattohoitokurssimateriaalin antamia neuvoja:

Anna lapselle mahdollisuus puhua ja kysellä. Kuuntele lasta.
Vastaa kysymyksiin rehellisesti. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse osata vastata, sekin on rehellisyyttä.
Ole pitkäjännitteinen. Valmistaudu puhumaan samoista asioista yhä uudestaan ja uudestaan.
Anna lapselle mahdollisuus kokea ja näyttää kaikenlaisia tunteita. Lapsi ei välttämättä näytä ulospäin tunteitaan tai reagoi odotetulla tavalla.
Auta lasta muistelemaan menetettyä läheistä. Anna muistojen elää esim. valokuvien ja esineiden avulla.
Älä pelkää näyttää omia tunteitasi. Sinäkin voit itkeä.
Kuoleman kokeminen on hyvin suuri elämänmuutos. Pyri välttämään muita muutoksia elämän perusasioissa.
Anna surulle aikaa.
Anna tukea, turvaa ja rakkautta.
Jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen yksilönsä, joka kokee surun omalla persoonallisella tavallaan eikä ole olemassa tiettyä surun kaavaa tai muotoa. Ole kärsivällinen, joustava ja sopeudu lapsen kulloiseenkin tarpeeseen.

(How to handle kids´ concerns about death 1996; Wolfelt 1997)




hilleviivi | 24.3.2009 klo 18:51:47