Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pelkään että lapseni menettävät minutkin

Juuri tänään taas tuota asiaa pohdin minäkin!
Pohdin kenelle "antaisin" poikani, ja missä hänen olisi paras olla ja kasvaa.. Ja kauheinta oli, etten yhtään ihan oikeeta ajatuksessani löytänyt. Olen myös hoitanut omat vakuutukset kohdilleen.. Testamentti varmasti pitäisi tehdä.. Koska senhän tiedämme, ettei suulliset sopimukset pidä ja ihmisten raadollisuus tulee hyvin nopeasti pintaan, kun jotain kuvitellaankin olevan tulossa. Pitäisi varmaan mennä jälleen lakimiehen juttusille..
Oma poikani kohta 9v on onneksi vielä, niin lapsellinen, että kuvittelee joko asuvansa yksin tai muuttavansa parhaalle kaverilleen jos äidille sattuisi jotain.. ja "makeetahan" se olisi kun ei olis äitiäkään komentelemassa.. Ja itse kun en juuri ikinä sairastele, ei poikakaan osaa sellaisia ajatella.
Mutta vielä koittaa aika, jolloin nämä ajatuset ja kysymykset heräävät hänessä...

Onko sinulla lapset itse kyselleet asiaa, tai oletteko jutelleet siitä? Me keskustelimme poikani ja tytärpuoleni kanssa vähän asiasta, mieheni kuoleman jälkeen..

Tosiaan se paperisota (joka ei vielä meillä ole loppu) ja kuoleman kalleus.. panee todella miettimään, voisiko sitä itse eläessään helpottaa jäljelle jäävien huolta. Tulin kyllä siihen tulokseen, että joko ryhtyy "mummeliksi" ja hommaa itse jo hautakiven, arkun.. tekee sopimuksen hautaustoimiston kanssa, myy ja jakaa kaiken (sen olemattomankin) ja loput rahat sukanvarteen... tai toivoo että eläämää on vielä jäljellä ja koittaa elää..
Leskeksi joutunut.. | 15.7.2006 klo 01:40:09