Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: yhtä tuskaa

Olen todella pahoillani puolestasi!

Olen samaa mieltä, että tuntuu pahalta kun joku sanoo, että nyt on hyvä, kun rakkain ihminen on nukkunut pois. Varmasti se on hänelle hyvä, ettei tarvitse kärsiä kipuja enää....mutta meille jäljelle jääville, se ei ole hyvä, eikä se lohduta siinä kohdassa.
Kuolema on ruma, luonnoton, se on vihollinen, elämän vastakohta!

Itse jouduin seuraamaan mieheni nopeasti etenevää sairastumista aivokasvaimeen ja kuolema koitti hänelle vain reilu 5 kk ensi diagnoosista, vain pari viikkoa ennekuin hän olisi täyttänyt 38 vuotta. Sitä ennen elimme aivan normaalia perhe-elämää, kolmen teinin kanssa.
Puolisoni kuoli 25.9. ja sirottelimme lasten kanssa tuhkat mereen 1.10. kuten hän oli toivonut.
Nyt opettelemme elämään ilman isää ja rakastavaa puolisoa....
päivä kerrallaan, tunteiden vuoristorataa.

Tommy Tabermannin sanoin:

Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa.

Sitä oksan kukkimista odotellessa.....
Voimia sinulle ja lämpimiä halauksia!




äippä74 | 21.10.2010 klo 22:25:40