Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Täällä taas

Hei pitkästä aikaa! Niin se aika vaan kulkee, eilen tuli tasan kuukausi äidin kuolemasta, aika jännää, että taas oli maanantai ja 6. päivä...kyllä sitä tapaili ajatuksia ja tunnelmia kuukauden takaa yövuorossa kun olin eilen.

No mitäpä muuta...haudalla olen muutaman kerran käynyt, oli äidin 61v syntymäpäivä ja eilen ennen töihin menoa vein kynttilän. Uurnan lasku oli aika koskettava, isä niin hauraan oloinen kantaessaan äidin tuhkauurnaa kappelista haudalla, ja sitä kuoppaan laskiessaan...Itse en vielä tunne jotenkin "omaksi" haudalla käyntejä, eikö se tosiasia sitten ole lopullisesti vieläkään kolahtanut, vai mikä lie? On tässä kyllä ollut niin älyttömän uupunut ja väsynytkin, että jospa se kevättä kohti alkaa tuntua erilailla tärkeältä äidin haudalla käynti? Joo-o, töissä toisaalta ihana olla, saa tukea tarvittaessa työkavereilta ja vie mielen ajatuksia väkisinkin muihin aatoksiin. Ottaa nämä pitkät vuorot vaan koville, ei jaksaisi sitten kotona tehdä mitään tai lasten kanssa...raukka parat.

Jännää huomata aivan uusia piirteitä työkavereissa, toiset eivät suruvalitteluja saaneet edes sanoiksi puettua, ja eilen yöhön mennessäni iltavuorossa oli hieman etäisempi työkaveri. Alkajaisiksi hän ponnahti tuolilta ylös, ja sanoi suruvalittelunsa raskaaseen suruun sekä kovasti halasi...hieman olin huulipyöreänä, hän kun ei yleensä niin avoin ja tunteista puhuva ole. Mutta, ihania huomioita tälläiset.

Minulla on mielessä tehdä äidistä kansio, siis valokuvia, mietelauseita, runoja, tärkeitä asioita samoihin kansiin. Olen jo kuvia katsonut koneelle, kunhan saisi teetettyä paperisiksi ja ostettua kansion...sekin mielessä minkälainen, olen samanlaiseen tehnyt aikoinaan portfolion dementiasta. Siis aineet aikalailla on, vain kasaaminen ja työstäminen puuttuu! Yksi askel sekin minun surutyössäni, jotenkin tunteet ja asiat saa "nippuun", yksien kansien väliin. Se onkin sitten aika henkilökohtainen albumi.

Mutta asiaakin muuta; en pääse tapaamiseen, toivotan paljon haleja ja tukea teille muille sinne meneville, ja niillekkin jotka eivät mene! Mitä kuuluu Tiltu-R, Toni ja ketäpä kaikkia muita olikaan? On tämä niin ihmeellistä, kun toisinaan on kuin ei olisikaan, ja sitten taas mennään kylkimyyryä pitkin surua ja kyyneleitä...mielessä pyörii äidin viimeinen vuosi kun diagnoosin syövästä sai, kaikki mitä yhdessä tehtiin. Syksy ja tämä alkuvuosi ollut kyllä aivan mahdottoman raskas ja rankka, nyt sen näkee selvemmin, kun on kuukausikin mennyt äidin kuolemasta...Luotan, että kesään mennessä alkaa erottaa jo "värejä elämässä"...

Vielä yksi ihmeellinen huomio; onko kenellekkään tuttua? Minua SUUTUTTAA välillä valtavasti, kun huomaan että toisilla elämä jatkuu entiseen tapaan vaikka äiti on kuollut, siis että arki menee jo entiseen malliin...ymmärrättekö? Jopa toisinaan suututtaa, kun lapset eivät tunnu niin mummon kuolemaa enää reagoivan, tai siis heillä arki jatkuu erilailla kuin minulla...Päh; saiko tuosta edes kiinni, mitä ajoin takaa? Onko tuo silkkaa itsekkyyttä vai mitä? Vai surutyön normaalia etenemistä?

Tulikin paljon asiaa, kun ei ole aikoihin "teille" kirjotellut; kiitos jos jaksoit lukea, aina se helpottaa kun saa ajatuksiaan purkaa!!
katelikuu | 7.3.2006 klo 14:33:31