Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mieheni kuoli perjantaina

Viimeiset puolitoista kuukautta kuoleman tuleminen lähiaikoina oli varma. Tietystikään ei tiedetty onko kyse päivistä vai jopa kuukausista. Minä olin tällä kertaa perheen pessimisti ja olin varautunut kuolemaan jo huomattavasti aiemmin.

Joku on minulle sanonut jo aiemmin, että surutyö alkaa näissä tapauksissa jo ennen kuolemaa. Suurin sokki minulla oli viime syksynä. Kävin mielessäni läpi sen, mitä elämä voisi olla ilman miestä rinnalla, kuinka me tyttöjen kanssa pärjätään. Sitten alkoi totuttelu elämiseen sairauden kanssa ja ihan viimeisessä vaiheessa sairaan miehen hoitaminen. Nyt kuoleman jälkeen aikaa on mennyt jonkin verran käytännön asioiden järjestämiseen.

Surun ja ikävien asioiden kohdatessa sanotaan usein, että näiden negatiivisten tunteiden on annettava tulla. Pitää muistaa, että positiivistenkin tunteiden on annettava tulla. Järkytys ja suru on taustalla kuitenkin koko ajan. Kyllä meillä on oikeus myös iloon ja nauramiseen, kun ilon ja naurun aihetta ilmenee. MInä en uski, että tuhkan ripotteleminen päällemme tekee meistä yhtään sen parempia ihmisiä.

Voimia sinulle tähän vaiheeseen!
hi ma | 29.4.2010 klo 08:27:48