Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Yksinäisyys/kodittomuus
Kirjoitit kuin omia ajatuksiani. Sama "kodittomuus" tai irrallisuus vaivaa minuakin. Itselläni on perhe, mies ja kolme lasta, mutta silti tuntuu kuin olisin yksin kun ei enää äitiä ole. Äiti oli elämäni peruskallio. Kai tämä on sitä itsenäistymistä...hassua näin kolmekymppisenä (on kai jo aikakin) itsenäistyä, meni se napanuora poikki niin äkisti. Vaikka on oma koti ja talous ollut jo parikymppisestä, ja itse olen asiani hoitanut, henkisesti olin niin äidissä kiinni. Monet eivät ymmärrä, miten olen niin syvällä surussa, kun on kuitenkin nuo ihanat lapset. Suren ja kaipaan äitiä, ja kannan siitä vielä syyllisyyttäkin, kun en ulkopuolisten mielestä enää saisi niin kaivata, vaan pitäisi vaan olla iloinen omista lapsistani. Ja olenhan minä, mutta niin eksyksissä tässä surussani...Ikävä on suunnaton, mieli masentunut, katkeruus kiusaa.Mutta voimia kaikille sureville!
- Yksinäisyys/kodittomuusMynthon
- Re: Yksinäisyys/kodittomuussurusyksy
- Re: Yksinäisyys/kodittomuusMynthon
- Re: Yksinäisyys/kodittomuuspinjaenkeli