Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Yksinäisyys/kodittomuus

Minustakin tuntuu pahalta, kun kaikki olettavat, että surusta olisi jo jotenkin päässyt yli. Onhan siitä "jo" vuosi, kun äiti kuoli. Tietenkin elämän pitää jatkua ja pitää olla onnellinen siitä, mitä on jäljellä. Keskittyä eläviin. On vain niin hirmuinen ikävä. Lähipäivinä on tullut mieleen kuvia äidistä terveenä. Sekin sattuu. Toivoisi niin, että äiti voisi olla vielä täällä. Kaikki olisi niin erilailla silloin.

Itselläni ikää on vasta 22 ja tuntuu, että tarvitsisi äitiä vielä paljon. Vaikka olenkin asunut jo vuosia omillani ja on omakin "perhe". Silti lapsuudenperheen menetys tuntuu todella pahalta. Mutta tämä asia on vain hyväksyttävä, kun sille ei voi mitään.. :`( Jaksamista kaikille.
Mynthon | 3.7.2006 klo 15:57:45