Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Rakas lapsemme on poissa!
Otan osaa suruunne. Teen itsekin parhaillani surutyötä. Isäni kuoli kaksi kuukautta sitten maksasyöpään, vain kolmen kuukauden kuluttua diagnoosista. En ole vieläkään tajunnut kunnolla, että tällaista voi tapahtua, että menettää rakkaansa yhtäkkiä ja että syöpä on niin julma tappaja...Mutta kaiken surun keskellä meillä on lohdutus. En tiedä oletko samaa mieltä kanssani, mutta haluan rohkaista sinua omalla uskollani ja näkemykselläni. Uskon iankaikkiseen elämään, siihen, että kaikki Jeesuksen omat perivät iankaikkisen elämän taivaassa. Kuoleman jälkeen mennään paratiisiin ja vasta Jeesuksen tulemuksen jälkeen taivaaseen. Kaikki lapset ovat viattomia ja pääsevät perille Jeesuksen hellään huomaan :) Lapsellasi on nyt erittäin hyvä olla ja hän on täysin tietoisessa tilassa - enemmän elossa kuin täällä maan päällä eläessään!
Eräs mies kertoi kerran kuinka Jumala oli yöllisessä näyssä vienyt hänet käymään paratiisissa. Hänelle oli esitelty 27 v. nuori mies ja sanottu, että tämä on hänen poikansa. Mies vastasi, että kaikki hänen lapsensa ovat elossa, joten se ei ole mahdollista, että tämä mies olisi hänen lapsensa. Mieheltä kysyttiin, muistiko hän kuinka hänen vaimonsa sai keskenmenon 27 vuotta sitten? Kyllä, mies vastasi. Tämä on se lapsi, hänelle vastattiin. Hän oli kasvanut taivaassa samaa tahtia kuin olisi kasvanut täällä maan päällä ja hänelle oli myös annettu oma nimi.
En voi vakuuttaa sinulle, että kertomus on totta, mutta ainakin itse uskon niin. Tuo mies kertoi näkyänsä ainakin tunnin verran yleisölle ja minusta hän oli vilpitön.
Ainakin tiedämme, mikä on totta Raamatun sanan mukaan ja siihen voimme luottaa. Se tarkoittaa sitä, että ero lapseesi ei ole ikuinen, mikäli haluat saavuttaa saman päämäärän (uskomalla Jeesukseen pelastut) ja tiedossa on ikuisuus yhdessä hänen kanssaan :) Eikä hän siis ole hävinnyt minnekään, hän on jo aloittanut ikuisen elämän sillä paremmalla puolella ikuisuutta.
Miksi Jumala sallii lapsen kuoleman? Siihen meillä ei ole vastausta. Mutta meillä on lupa laittaa toivomme Jumalaan ja luottaa, että Hän tietää mitä tekee. Mutta me suremme...koska meillä on ikävä. Ja niin pitääkin surra, sehän osoittaa, että rakastamme paljon. Mutta onneksi saamme lohduttautua sillä, että eron ei tarvitse olla ikuinen. Ehkä vuosi, 20 vuotta, 50 vuotta...mutta ei ikuinen!
Toivon teille paljon lohtua rakkaudesta, lämpimistä muistoista ja jälleennäkemisen toivosta.
Rakkaudella,
Maria (33v.)
- Re: Rakas lapsemme on poissa!Ikävä isiä
- Re: Rakas lapsemme on poissa!pinjaenkeli
- Re: Rakas lapsemme on poissa!Ikävä isiä