Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isä kuoli...en taida vieläkään ymmärtää
Tiedän tunteen ja otan osaa suruusi...oma isäni kuoli kaksi kuukautta sitten maksasyöpään. Vietimme kolme viimeistä kuukautta tiiviisti yhdessä ja niistä jäi rakkaudelliset muistot! Mutta hautajaisten jälkeen jäi hirveä ikävä ja epätodellinen olo. Tuntuu niin pahalta kun ajattelee, että isi ei enää koskaan soita, eikä voi enää jutella ja saada lämmintä halausta :( Miten se voi olla mahdollista? Elämä tuntuu niin julmalta ja ikävä pohjattomalta! Isi oli vasta 60-vuotias. Olisin niin paljon halunnut pitää hänet täällä. Sairaus lähensi häntä meihin lapsiin ja rakkaus isään syveni entisestään ennen hänen lähtöään.Tuntuu vaikealta uskoa ja hyväksyä tapahtunut. Täytyy luottaa siihen, että jokaisella ihmisellä on aikansa ja se on korkeammissa käsissä. Moni on sanonut minulle, että käymässähän täällä vain ollaan ja niinhän se on...
Minua lohduttaa tieto siitä, että on olemassa taivas ja isä meni Jumalan luokse. Ei hän ole hävinnyt minnekään, vain ruumiis on kuollut. On olemassa jälleennäkemisen toivo ja se tietää lämmintä halia isiltä :)
Voimia ja lohtua sinulle jokaiseen päivään. Anna muistojen tulvia mieleesi ja muistele isääsi elävänä, se helpottaa!
- Re: Isä kuoli...en taida vieläkään ymmärtääUltramariini
- Re: Isä kuoli...en taida vieläkään ymmärtääIkävä isiä