Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Toinen joulu ilman äitiä

Hei,Tristesse!Kiva kun kävit kertomassa tuntemuksistasi.
On mielenkiintoista kuulla kuinka eri ihmiset käsittelevät näitä asioita ja varmaan monelle on apua jos on vastaavanlaisissa mietteissä.
Ei nuo ihmissuhdeasiat ole koskaan helppoja.Usein sitä hämmästyy omia reaktioitaan joihinkin asioihin,ne kun saattavat olla joitain muistumia sieltä"takaraivosta"joita ei selkeästi itsekään tiedosta.
Se on aika jännä tuo tavaroihin suhtautuminen kuoleman jälkeen.Toiset haluavat raivata kaikki muistuttavan pois ja toiset taas olla kuin silloin ennen.Mikä lie siinäkin?
Ehkä kuitenkin on hyvä kohdata ne päällekin hyökyvät tunteet,vaikka onkin vähän epämukava olla,mutta sehän on ohimenevää..(tekisi mieli sanoa:ei siihen kuole..onko pahasti sanottu?)Jos välität isästäsi ja hän on sinulle tärkeä voisit varmaan tulla näiden tunteidesi kanssa toimeen.Eihän sitä koskaan tiedä mitä syyllisyyden tunteita joutuu ehkä kohtaamaan jos ei ole toisen tukena jos hän sitä tarvitsee../Tarvitseeko?
Olin pikkutyttö kun oma isäni kuoli,meillä oli ollut pikku riita joskus jo aiemmin ja se oli raskas taakka pikän aikaa isän kuoleman jälkeen ja vei aikaa ennekuin sain annettua itselleni anteeksi.
Äitini kuoli jo ennemmin ja se on kyllä kumma että nyt vanhemmiten tuntuu että olisi halunnut tuntea äidin paremmin,mitä hän teki nuoruudessaan ja miksi päätyi niihin ratkaisuihin jotka ovat vaikuttaneet monienkin kohtaloon.
Mutta näin tämä elämä menee,varmastikin kaikilla on omanlaisensa tapa "sulattaa" näitä asioita.
Ehkä siinä on jotain hyvääkin että joutuu ajattelemaan omaa suhtautumistaan erilaisiin kokemuksiin.
Olisiko se nyt sitten sitä elämänkokemusta jota karttuu..?

Rauhaisaa Joulunjatkoa ja Hyvää Uutta Vuotta!!
soikku | 25.12.2008 klo 23:51:43