Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Lapsensa menettänyt

Surutyö on aina raskasta. Menetin isäni äkillisesti(sydänkohtaus) 3 vuotta sitten. Muistan kuin kipeetä se teki ja tekee vieläkin. En uskonut että sydämmestä voisi repiä enemmän. Kun tyttäreni kuoli viime vuonna tajusin että en ollut sitä ennen kokenut niin suurta tuskaa. Jotenkin olemme alitajuisesti tiedostaneet että vanhemmistamme aika josain vaiheessa jättää. Siihen on tavallaan valmistautunut. Mutta kun lapsi kuolee niin järjestys on NIIN VÄÄRIN.Tuska on niin suuri että siitä ei tule pääsemään yli koko elinaikana. Mutta sen kanssa on opittava elämään. Rakkaus ja kaipaus säilyy aina sydänmessä.
SUREVA ÄITI | 27.3.2006 klo 14:52:15