Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Lapsensa menettänyt
Surutyö on aina raskasta. Menetin isäni äkillisesti(sydänkohtaus) 3 vuotta sitten. Muistan kuin kipeetä se teki ja tekee vieläkin. En uskonut että sydämmestä voisi repiä enemmän. Kun tyttäreni kuoli viime vuonna tajusin että en ollut sitä ennen kokenut niin suurta tuskaa. Jotenkin olemme alitajuisesti tiedostaneet että vanhemmistamme aika josain vaiheessa jättää. Siihen on tavallaan valmistautunut. Mutta kun lapsi kuolee niin järjestys on NIIN VÄÄRIN.Tuska on niin suuri että siitä ei tule pääsemään yli koko elinaikana. Mutta sen kanssa on opittava elämään. Rakkaus ja kaipaus säilyy aina sydänmessä.- Lapsensa menettänytSUREVA ÄITI
- Re: Lapsensa menettänytkyynel66
- Re: Lapsensa menettänytPiian äiti
- Re: Lapsensa menettänytpinjaenkeli
- Re: Lapsensa menettänytkyynel66
- Re: Lapsensa menettänytPiian äiti
- Re: Lapsensa menettänytäiti66
- Re: Lapsensa menettänytkyynel66
- Re: Lapsensa menettänytSUREVA ÄITI
- Re: Lapsensa menettänytpinjaenkeli
- Re: Lapsensa menettänytpinjaenkeli
- Re: Lapsensa menettänytPiian äiti