Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Suru kestää
Puolisoni kuoli helmikuussa 2008 kolmanteen syöpäänsä. Ensimmäisestä sairastumisesta oli silloin kulunut 17 vuotta. Olimme naimisissa yli 32 vuotta ja meillä on kolme aikuista lasta. Meillä oli hyvä avioliitto, josta saimme kumpikin voimaa elämään. Kolmas syöpä iski syksyllä 2006. Se oli täysin erillinen edellisistä, kurkkusyöpä. Täysin tupakoimattomalle miehelle. Tehtiin avanneleikkaus, muita hoitomahdollisuuksia ei enää ollut monien sytostaatti- ja sädehoitojen jälkeen. Leikkauksen jälkeen hän lähti ensin toipumaan, mutta syöpä alkoi edetä. Hoidot olivat tuoneet mukanaan sydämen vajaatoiminnan.Saattohoito sairaalassa kesti 1½ kk. Kivunhoito oli riittävää ja ehdimme sanoa kaiken, mitä halusimme toisillemme. Hän oli loppuun asti mieleltään vahva ja rohkea ja järjesteli kaiken käytännön elämässä minulle helpoksi.
Kun hän nukkui pois käsi kädessäni, en voinut tajuta sitä ja selviydyin kaikista järjestelyistä kuin itseni ulkopuolella. Hautajaisten jälkeen palasin työelämään ja vähitellen suru mielestäni hellitti. Tein töitä kuin vimmattu selviytyäkseni.
Vaan kun suru ei hellitä. Viime yönä näin hänestä unta, tunsin hänet ihan fyysisesti ihollani. Aamulla olin ihan lohduton, kun tajusin sen olleen vain unta. Hänen kuolemastaan on jo yli vuosi jatuntuu siltä, etten voi enää jatkuvasti rasittaa ystäviä ja sukulaisia surullani. Huomaan, että alan kääntyä sisäänpäin.
Olen vielä kolmisen vuotta työelämässä, onneksi. Se auttaa eteenpäin.
- Suru kestäävedenneito
- Re: Suru kestääSupi
- Re: Suru kestääTulenliekki