Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Rakas äitini <3

Minun äitini kamppaili sairautensa kanssa parin vuoden ajan ja nukkui ikiuneen muutama kuukausi sitten. Itse olin vierellä loppuun asti. Äidin elämän viime metreillä eräs läheiseni totesi tekemäni saattotyön olevan vielä siunaus myöhemmässä elämässä. Ikävä on luonnollisesti kova, mutta jollain lailla lohtua tuo se ajatus, että yhdessä yritimme tehdä loppuajastakin jotenkin arvokkaan.
Lähinnä kait tarkoitan tässä viestittää sitä, että vaikka suuri suru on edessä - niin sanoinkuvaamattoman suuri, niin silti se, että yrittää tehdä läheisensä vuoksi kaiken voitavansa, tuo jotenkin seesteisemmän olon myöhemmin vaikeita aikoja muistellessa. Vaikka muistot tekee kipeääkin, niin silti voi itsekin saavuttaa asiassa rauhan. En tiedä onko tässä mitään tolkkua mitä kirjoitan, mutta näin olen itse kokenut. Mutta kukin myös tavallaan. Jokainen tekee asiat parhaaksi katsomastaan näkövinkkelistä.
Toivon kovasti sinulle ja perheellesi voimia. Ja lisään tähän vielä, että meillä oli itse asiassa aika lailla samanlainen tilanne. Lapsenlapset jäivät kovin varhain ilman mummia ja isäni jäi suht nuorena leskeksi viettämään yksin eläkepäiviään. Se on surullista.
elokuu | 16.4.2010 klo 00:06:27