Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Elämä jatkuu kaikesta huolimatta...

Hyvää Pyhäinpäivän iltaa kaikille.

Bablo: Kiitos pitkästä viestistäsi.

Kyllä elämä jatkuu kaikesta huolimatta, kuten niin kauniisti kirjoitit. Hyvä, että äitisi ja mummosi ovat isäsi haudasta pitäneet huolta, kun itse et ole jaksanut.

Minäkin kävin tänään mieheni ja hänen tätinsä ja setänsä kanssa haudoilla, vähän eri paikassa kuin alunperin piti. Veimme sinne miehen isovanhempien haudalle kynttilät ja muualle haudatuille viisi kynttilää. Jokaiselle omat. Kyllä se hyvältä tuntui, vaikka kovin surulliselta.

Itse olen myöskin hoitoalalla ja hoitanut saattohoitopotilaita monesti. Ihan totta, että siinä joutuu tukemaan niitä omaisia kuin tätä kuolevaakin. Juuri viimeksi töissä ollessa yhden asukkaan lähiomainen oli kuollut ja hän halusi tätä vielä mennä katsomaan. Menimme sitten kaikki yhdessä ja se oli todella ikimuistoinen tilaisuus. On toisaalta hyvä, että hoitajana on kokenut sen tilanteen sekä omaisena että hoitajana, niin osaa suhtautua. Tosin omalla kohdalla, kun olin itse se omainen, niin hoitaja minussa ei pystynyt silloin mihinkään. Olin vain ja ainoastaan sureva tytär äitini kuolinvuoteella. Vasta hänen kuolemansa jälkeen pystyin ja halusin vielä äitiä hoitaneen lääkärin kanssa puhua ja tietää, millainen äitini vointi oli ollut ennen kuolemaa. Mieheni ja isäni eivät halunneet siihen tulla mukaan.Onhan se saattohoito välillä raskasta, kun näkee, että toinen ei voi hyvin ja että kuolema odottaa tuloaan. Se kuitenkin kuuluu siihen työhön ja hoitajana on jotenkin pakko kestää enemmän kuin yksityishenkilönä. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan. Mutta ihmisiä me hoitajatkin ollaan ja tunteita tunnetaan. Se vaan, ettei niitä voi kauheasti siinä työssä näyttää. Asukkaan omaiset kuitenkin odottavat meidän olevan ns. ammattilaisia siinä tilanteessa eli tavallaan se työminä siinä tilanteessa suojaa tunteilta. Sitten jälkeenpäin voi kotona itkeä sydämensä pohjasta ja miettiä tilannetta omalta kannaltaan.

Kyselit unistasi. Ilmeisesti isäsi ja pappasi ovat tulleet sinulle kertomaan sitä kautta, että heillä on kaikki ok eikä enää kipuja. He toivoisivat varmaan, että jatkaisit elämääsi heitä muistellen. Heillä on nyt kaikki hyvin.

Niin, sinulla on uusi tulokas vatsassa, joka tarvitsee sinua. Joulu on tosiaan tulossa kohta. Itsekin ajattelin viettää joulua, koska se nyt vaan tuntuu tosi hyvältä. Joulu katkaisee arjen ja tämän pimeyden. Se on uskon ja valon juhla itselleni. Miehen puolen suvussa kovasti sitä juhlitaan ja se on minusta ihan mukavaa.

Oikein rauhallista Pyhäinpäivää ja voimahalit kaikille. Yhdessä me jaksetaan eteenpäin tässä surussa.

Siipi maassa | 5.11.2011 klo 17:58:36