Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kotona loppuun asti ja paljon töitä

Hei teille kaikille kohtalotovereille. Nää on niin raskaita kokemuksia. Kokemuksia, joita ei olisi toivonut koskaan joutuvan kokemaan. Minä menetin ensin äidin vuonna 2004 syöpään puolen vuoden taistelun jälkeen. Ja tästä ei kunnolla oltu toivottu, kun mieheni sairastui syöpään vuonna 2006. Ja kotona miehenikin oli loppuun asti. Oli niin raskasta katsoa vierestä kun toiseen sattuu. Tunsi itsensä niin voimattomaksi. Ja vaikka kaikkensa teki, että toisella olisi mahdollisimman hyvä olla, niin kuitenkin se tuntui niin riittämättömältä. Mutta siitä olin onnellinen, että loppuun asti kuljettiin käsi kädessä. Ihan sinne loppuun asti. Tyttäreni, joka on nyt 15-vuotias, joutui kovin aikaisin vaikeiden asioiden eteen, ensin menetettiin mummi ja sitten isä. Mutta hienoa on, että ollaan yhdessä pystytty tukemaan toinen toisiamme ja jatkamaan täällä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut. Ja toivon sekä teille kaikille että meille tyttäreni kanssa, että nämä vaikeat, kipeät ja surulliset asiat jotenkin pystytään kääntämään vahvuudeksi meidän elämään. Voimia kaikille teille edelleenkin. Kun suurin suru hellittää, osaamme olla kiitollisia niistä vuosista jotka yhdessä saimme heidän kanssa viettää.
Tara | 28.1.2008 klo 09:06:08