Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Kuoleman jälkeen
Sisareni kuoli 2 kuukautta sitten.Minä en vieläkään ymmärrä, kuinka kuolema voi iskeä niin yllättäen ja salakavalasti, ettei sitä kykene ennakoimaan ,vaikka on vierestä seurannut taudin (keuhkosyövän) etenemistä.
Hoidot oli otettu ja sairaalat läpikotaisin koluttu.
Hän kuoli aivan yksin kotonaan ja
sitä minun on vaikea antaa itselleni anteeksi.
Minä olin lomamatkalla.
Olinko vain niin itsekäs, etten halunnut nähdä ?
Miksi hän ei suoraan sanonut etten menisi ja jättäisi.?
Puolustukseksi on pakko vetää omat lapset ja mies tarpeineen tähän väliin.
Siitä olen hyvilläni, että edellisenä päivänä juttelimme puhelimitse, käytiin läpi päivän puheenaiheet, naureskeltiin perheen sisäiset "vitsit" ja sovittiin soittelusta seuraavalle päivälle.
Hänen kuolema ei ollut ns. helppo, enkä siitä enempää tässä halua kertoa.
Sitä vain mietin, mitä hänen päässään sillä hetkellä liikkui ? Tuskin ainakaan ajatteli " tämä on parasta minulle".
- Kuoleman jälkeensiskoton
- Re: Kuoleman jälkeenmasentunut
- Re: Kuoleman jälkeentietovailla