Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Syyllisyys ja suru: miten jaksaa parisuhteessa ja huomioida rakas?
Itse menetin äidin noin 1,5 vuotta sitten. Ensimmäiset kolme-neljä kuukautta itkin lähes jatkuvasti. Lapsia on kaksi, ja nuorempi rupesi jo kyselemään, että koskahan äiti lopettaa ton itkemisen... vastasin siihen, että en tiedä. On itkettävä niin kauan kuin siltä tuntuu, sillä jos surua ei sure nyt, niin se tulee ulos muodossa tai toisessa ihan varmasti myöhemmin.Koin - ja koen edelleen joskus - samanlaisia syyllisyyden tuntemuksia. Surevan ihmisen kohtaaminen ei ole helppoa kaikille ihmisille. Se on raskasta ja kaikki eivät tiedä miten reagoida siihen. Läheisimmät ihmiset jotka tuntevat sinut - näin uskon - ymmärtävät, ja usein vain se riittää että toinen ihminen on lähellä, ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään.
Olen itse käyttänyt suruun koko tunneskaalan; viha, syyllisyys, tuska, pelko, ikävä, yksinäisyys, ja kaikkien näiden välissä pieniä ilon pilkahduksia.
Nyt jos koskaan tarvitset toisia ihmisiä - siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Suru on itselläni kestänyt jo pitkään ja se aaltoilee. Tämän olen miehellinikin selittänyt. Että se, että minun on paha olla, ei ole sinun syysi. Että toivon, että kestät minua siihen asti, että suru alkaa helpottaa. Että et jättäisi minua yksin nyt, kun tarvitsen sinua enemmän kuin koskaan.
- Re: Syyllisyys ja suru: miten jaksaa parisuhteessa ja huomioida rakas?mirjam